Kolmas kerta toden sanoo. Olin viime viikonloppuna (18.-20.2.2011) taas vaihteeks Kanadassa, Rotary-retkellä.
Perjantai-aamuna heräsin 3.30 erittäin pirteänä ja olin valmiina sen päivän missioniin, eli 13 tunnin bussimatkaan! Bussi lähti klo 4.45 ja tietenkin Yakimasta. Siitä sitten jatkettiin seuraaviin kohteisiin keräileen ihmisiä meijän kyytiin. Porukkaa tuli kyytiin pikkuhiljaa koko piirin alueelta, aina Kanadasta saakka.
Eka erä matkasta meni kohtuu mukavasti siinä uusien sekä vanhojen tuttavuuksien kanssa jutellessa, leffoja kattellessa ja snäksejä syödessä. Usan ja Kanadan rajalle päästyä matka vähän sitten vähän töppäs, odoteltiin siellä tullin alueella (vai mikä se nyt olikaan) melkein 2 tuntia ja kukaan ei tienny mikä siellä kesti. Vihdoin päästiin jatkaan matkaa ja keräileen lisää tulevia ja nykysiä vaihtareita kyytiin.
Viimeset 3 tuntia koko bussimatkasta bussi oli niiiin täys, ettei siellä mahtu ainoastaan istuun omalla paikallaan ja just ja just hengittään. Muuten se 13 tunnin piina oli kohtuu siedettävä ja meni lepposasti!
Perillä Revelstokessa oltiin about 18.15.. melekoonen rutistus. Jengi oli melko väsynyttä, mutta ei se meitä hidastanut. Illalla oli luvassa Crazy-olympics ja tanssia, vielä ton lisäks pelailtiin korttia ja se tärkein, eli tutustuttiin toisiimme. Yritettiin myös käydä ulkona bongailemassa revontulia, koska meille kerrottiin että niitä saattais näkyä, oli meinaan sopiva ilma siihen puuhaan. Ei kuitenkaan niitä nähty ja ihmiset oli pettyny, mutta meikkis pääsikin sanoon, että oon ne jo nähny, niin ei se mitään :P haha.
Suurin osa porukasta meni nukkuun vasta aamuyöllä, mutta sitkeimmät valvo koko yön! Mä kuuluin siihen porukkaan, joka meni nukkuun about klo 4.30, mutta ihan hyvin siinäkin vaiheessa oli valvottua jo 25 tuntia. 3 tunnin yöunien jälkeen herättiin taas jo uuteen päivään, mikä oli onneks meijän Inboundien osalta erittäin rento! Aamupäivän ainoo pakollinen jutska oli aamupala ja sen jälkeen oli puolille päiville asti vapaa-aikaa mikä käytettiin rentoiluun ja muuhun hömppään.
Lauantai-iltapäivällä vuorossa oli ryhmäkuva ja snow-tubing! Osa porukasta keskitty tiiviisti siihen snow-tubingiin, mutta muilla ihmisillä se meni totaalisesti lumisodaksi ja yleiseksi rebelöinniksi.. lapset ovat terveitä kun ne leikkii! Exactly!
Lauantai meni aika pitkälti siihen, että vaan hengattiin, juteltiin ja tutustuttiin uusiin ihmisiin. Ens vuoden outboundeilla oli vähän enemmän koulutusta sisällytetty tohon viikonloppuun, mutta ei se menoo lannistanut. Toi porukka, mikä meillä tuolla oli, oli ihan mieletön! Kaikki tulee tosi hyvin toimeen ja hengattiinkin melkein koko aika isolla porukalla. Rotaryt sano, että usein porukat jakaantuu siten, että Inboundit on keskenään ja Outboundit keskenään, mutta meillä ainakin kaikki oli ihan sekasin keskenään, eikä mitään tollasia porukoita muodostunut. Hyvä vaan, koska jaettiin paljon kokemuksiamme ja ens vuoden outboundit kyseli paljon kaikkia käytännön juttuja ja tuntemuksia yms. Mukana oli myös muutama Rebound, jotka oli ollu viime vuonna vaihdossa ja me tän vuoden Inboundit taas sit kyseltiin niiltä jotain mieltä askarruttavia juttuja.
Lauantai sunnuntai välisenä yönä about 95 prosenttia koko porukasta valvo koko yön, siis the whole night! Aamuyöstä joskus 5 pintaan alettiin kattoon leffaa, muut keskitty siihen ihan täysin sydämin, niin Salminen oli sen verran väryksissä jo, että kikatin siinä maha kippuralla yksin, ilman syytä. Onneks mua ymmärrettiin! :D
Kikattelujen jälkeen suihkun kautta aamupalalle ja pakkaan kamoja, sillä bussi starttas klo 8.30 ja taas oli edessä se sama 13 tuntia bussissa! Ekaks tietenkin oli perinteiset itku-halaus-Rotary-jäähyväiset toisten oppilaitten kanssa!
Kotiinpaluu oli jollain tasolla siedettävämpi, koska bussi oli väljempi ja mahtu kuljeskeleen enemmän. Puhuttiin myös noin miljoonaa eri kieltä sillä kotimatkalla ja suunniteltiin vähän jotain tulevan varalle! ;) Toivottavasti nähään PIAN edes jonkin näkösellä ja kokosella kokoonpanolla! Koko porukan kanssa nähään seuraavan kerran 9.-10.4., taas kerran Kanadassa, Naramatassa. Se taitaa olla myös viimenen kerta kun nähään sekä Inboundit ja Outboundit yhtäaikaa! :( sad sad sad.
On kyllä jännä, kuinka ollaan joidenkin oppilaiden kanssa nähty tasan kolme kertaa ja joidenkin kanssa kerran, mutta silti tuntuu että oltais jo vanhoja ystäviä ja tunnettu aina! Ja nyt voi tosissaan sanoo, että on ystäviä ympäri maailmaa ja se on ihan mieletöntä!! :) Saattaa tulla kalliita vuosia tulevaisuudessa, kun täytyy käydä moikkaan kavereita ympäri maailmaa! Mutta se on sen arvoista! ♥
♥ Vilma
