Suitcases and teardrops

Eilen olin vaan kotona ja hengailin. Oon ottanu kaikki viimesetkin rippeet irti täällä asumisesta, koska kohta on edessä muutto seuraavaan perheeseen. Keskiviikkona illalla menojen jälkeen muutan Kleinin perheeseen.
Tää kolme kuukautta täällä McFaddeneillä on kyllä menny yhessä hujauksessa. Muistan sen päivän ihan selkeesti kun ne tuli hakeen mua Jimin ja Vickin luota ja sillon muutin tänne. Tää on vaan eri juttu tällä kertaa, koska viimeks asuin Blackeillä vaan 3 viikkoo.

Täällä asuessa on tullu jo perheenjäseneks, tottunu talon tapoihin, on muodostunu rutiineja ja tietenkin tutustunu ihanaan perheeseen! Mulla on täällä nyt mun perhe numero 2. On aika haikeeta meittiä, että tää oli tässä. Tietenkin tullaan vielä monet kerrat näkeen toisiamme ja tuun hengaileen näitten kanssa tänne, mutta ei se ole sama asia kun täällä asuminen.

Tällä hetkellä tuntuu siltä, kun mut vaan pakotettais lähteen pois kotoo ja mut laitettais asuun johonkin random perheeseen, koska nyt on vaan pakko muuttaa!

Alkuun ajattelin, että se on hienoo kun on monta perhettä, niin näkee erikulmasta asioita ja saa enemmän ja erilaisia kokemukisia, mutta tässä tilanteessa noikaan pointit ei tee mieltä paremmaks. Veikkaan kuitenkin vahvasti, että kun oon päässyt muuttaan ja oon asettunu aloilleni seuraavaan perheeseen, niin mieli on taas parempi ja odotan innolla uusia juttuja.




Tollaselta mun huoneessa nyt näyttää, kauheen autiota ja tyhjää!

  Alotin pakkaamisen kunnolla tänään ja siinä vaiheessa kun olin saanu molemmat matkalaukut tuskalla ja työllä kiinni, niin huomasin, että mulla on vielä kolmasosa mun vaatteista pyykkikorissa. Hupsis. No laukkuja en enään avaa, koska niitä on lähes mahdoton saada kiinni. Mun onneks mä en ollu pakannu mun urheilukassia matkalaukkuun, niin saan loput tavarat sinne ja jos ei sekään riitä, niin kunnon vanha muovipussi on aina kaveri.

Seuraava postaus tuleekin jo sitten uudesta osotteesta ja varmaan alotetaan uuden huoneen/talon esittelyllä, kattellaan!

<3lla Vilma



Thanksgiving

Jo olikin taas aika tulla kirjotteleen tännekin päin! Viime kerrasta onkin jo muutaman päivän verran.

Tähän viikkoon on mahtunu kaikkee lumipyryistä matkalaukkujen pakkaamiseen. Vois ihan kuvitella, että olisin lähössä johonkin lomalle pakkasta karkuun, mutta väärin meni.

Alkuviikosta oli koulua vaan maanantaina ja tiistaina. Keskiviikkonakin piti olla koulua, mutta kun täällä oli hurjat -20 asteen pakkaset, niin koulu oli peruttu! Haha. Ei sillä, me ei tiedetty sitä, niin herättiin mulle mieluisaan aikaan 6.30 normaalisti, valmistauduttiin ja ajettiin koulun pihaan. Siellä oli sitten se yllärit että ketään ei näy missään ja eikun takaisn kotiin... Pääasia oli kuitenkin se ekstra vapaapäivä.

Torstaina oli kuuluisan Kiitospäivän vuoro. Meillä oli kylässä Moniquen molemmat siskot, äiti, isä naisystävineen, täti ja mummo. Aika melskettä oli ton porukan kanssa! Kokkailtiin vähän kalkkunaa, perunamuusia ja muita höysteitä ja kateltiin tyttöjen laulu/tanssiesityksiä.




Abby-serkku 5v ja isomummo 96v


Mä en oikeestaan edes tiedä, että mitä oon odottanu kiitospäivältä, mutta jollain tasolla tuntu että se oli vähän laimeempi kun osas odottaa. Se oli sellanen puoliks joulu ja puoliks vaan normi illallinen perheen kesken. Ei mitään erikoista ainakaan tässä perheessä. Ei siinä mitään huonoo ollu, ihan hauska ilta.




Siskokset Monique ja Jenny

 


Huomatkaa Suomi-edustus patahanskan muodossa!





Muksut ja täti-J



Koko poppoo ruokapöydässä



Hyvä kokemus ensimmäiseks Kiitospäiväks, uskoisin niin.

<3lla Vilma

Snowstorm and polarbears!

Hrrrrrrrr!! Joku henkilö, joka on tällä hetkellä Yakimassa vaihdossa, väitti kiven kovaa, että: "Ei täällä tuu oleen koskaan niin kylmä kun Suomessa!!" No nyt kuitenkin tähän väliin tuntuis vähän, että täällä olis kylmempi kun Suomessa koskaan, ikinä!

Pakkasta ei oo ehkä kun säkällä 6 astetta, mutta tuulee niin paljon, että ne 6 miinusta tuntuu vähintään -30 asteelta! Lunta (<3) on satanu koko ajan eilisillasta eli sunnuntai-illasta lähtien ja sitä on jo about 7cm. Suomi-tyttö oli HIUKAN innoissaan illalla kun näki ekat lumihiutaleen ulkoportailla.

Tän päivän asioitten hoitamisten jälkeen tultiin kotiin, niin pakko oli heti mennä heittään karvalakki päähän ja ulos lumitöihin! Täällä välineenä oli yks hikinen lapio, ja meinas epätoivo iskee kun piti tota pihaa sillä lusikan tasosella lapiolla siistiä!! Suomi-sisua taas tarvittiin! Myöhemmin illemmalla piti käydä oikein ikusitamassa toi lumimyräkkä mut jäätyhän siinä jo heti ulko-ovesta ulos päästyä, niin tuloksena on tää yks käpynen kuva, mutta parempi sekin kun ei mitään.

Nyt vaan pitäis enää talvivaatteita hankkia, niin kaikki olis hyvin! :) P.s. Iskä voitko kasata ressu-kaveris ja tulla tekeen talven lumityöt tänne, Yakimassa ei kuulemma oo kun 2 aura-autoa... Kiitis! (:

<3lla Vimpe

Matkalaukkuja ja poreallas

   Päässä lyö vaan tyhjää, mutta silti pitäis jotakin kirjottaa. Sormetkin on niin jäässä ettei ne taivu näppäimistöllä, täällä päin kattokaas kun ei taloja lämmitetä!

   Hrr. Juteltiin eilen koulumatkalla maman kanssa talvesta ja sen kylmyydestä. Täällä tulee kuulemma talvista todella kylmiä ja tottakai sit kysyin, että mikä se todella kylmä on? Mama: "No kylmimmillään täällä on about +15 fahrenheittia". Mä sitten fiksuna tyttönä kaivoin puhelimen ja katoin muuntimesta, niin voi jumalaare, se on about -10 astetta! :D Pakkohan se oli sitten vastata että ei se sellanen pakkasmäärä ole MITÄÄN verrattuna Suomen oloihin talvikuukausina.

   Nyt täälläkin on alkanut sen verran viilenee, että on pakko takkia käyttää. Ja koulussakaan kauheen moni ei enään kulje shortsit jalassa... joo sitä näki vielä tossa viikko pari sitten.

   Torstaina oli taas erittäin toivottu vapaapäivä koulusta, koska oli joku ihme konferenssipäivä systeemi? Otin kaiken irti kouluttomuudesta, nukuin pitkään, tein jouluostoksia ja sattumalta näin paria kaveria. Kivoja tollaset vapaapäivät keskellä viikkoo, paitsi perjantaina sit vähän kostautuu, kun tuntuu ihan maanantailta.

   Melkein kaikki lahjat sain torstaina ostettua, paitsi parin vaativan plikan ja Mooseksen liikettä en itekseni pyöriessäni löytänyt. Huomenna asia kuitenkin korjaantuu, koska mennään maman ja tyttöjen kanssa tekeen lisää jouluostoksia ja saan itekkin ostettua ne viimeset rippeet.

   Täällä ei oo kyllä (ainakaan mulla) minkäänlaista joulufiilistä vielä koko kylässä, ja suurin tekijä on ehkä se, että nurmikot vihertää ja maassa ei oo lunta! Kaupoissa on toki ollu jo hyvän aikaa joulutavaraa myynnissä mutta ei se paljoo vaikuta. Joulutorttuja ja perunalaatikkoo saa kyllä lähettää jos joku haluaa, mieluusti otan vastaan!

   Tänään olin ahkera ja kaiken kuulumisten vaihtojen jälkeen menin ja tein perisuomalaista kaura-omenapaistosta! Nams, se ei kyllä jostain syystä maistunu ihan yhtä hyvälle kun koti-Suomessa, mutta hyvää se silti oli! Sanni tänään kertokin, että siellä tehään jo joulutorttuja ja me ollaan vasta omenapaistos vaiheessa, täällä ollaan aina myöhässä..

   Olin myös oma-alotteinen ja edesautoin ens viikon urakkaani sillä, että alotin pakkaamisen! Joo kyllä, aika on mennyt niiiiiiin nopsaan, että edessä on jo eka "oikee" perheenvaihto! Vähän on suru puserossa sekä mulla, että The McFaddeneillä, mutta pakko se on. Perhettä vaihdan siis luultavasti 1.12.2010, keskiviikkona, mitä en ite pidä hyvänä vaihtopäivänä, mutta se on ainoo, mikä sopii aikatauluihin. On meinaan hankala mennä keskiviikko-iltana seuraavaan perheeseen, ja yrittää purkaa illalla kaikki kamat, järjestää ne paikoilleen, totuttautua uuteen kämppään ja olla seuraavana koulupäivänä valmis ilman ongelmia. Kai se tuo omat jännityksensä vaan siihen seuraavaan päivään?

   En kyllä ihan vielä osaa järkeillä, että millä ihmeellä kannan osan tavaroista Kleinien taloon, koska tänään pakkasin toisen matkalaukun ja se on jo melkein täysi. Se laukku sisältää puolet vaatteista ja kolmet kengät.. Toiseen laukkuun pitäis mahtua loput vaatteet, laukut, kengät, kaiken maailman paperit, tietokone, ja kaikki muu mahdollinen omaisuus. No ei stressata sitäkään vielä!

   Tänään mun piti pitää oikein rentoilu- ja puunauspäivä, porealtaineen ja kasvonaamioineen, mutta se aika taas jotenkin meni. Ja mulla ei oo enää kun about 10 päivää aikaa nauttia tästä talosta ja sen herkuista sekä ihmisistä! Naamion mä ehin tehä mutta se poreilu jäi pahasti! Tuolla ulkonakin kun on jo niin kylmä! Hrr. Huomenna varmaan sitten toteutan sen poreilun shoppailun ja kavereitten jälkeen, oikeen iltarentoutus!




Tuolla mä välillä vähän poreilen

 

   Voi tätä ajatuskatkosten määrää, mutta jokatapauksessa kuulemisiin!

<3lla Vilma

Leavenworth

Hejssan!

   Viime viikon torstaina ei ollut koulua, koska oli veteraanien päivä. En toki saanu nukkua pitkään, vaikka kuinka kutkutti! Heräilin siinä klo 8 ihan super koomaisena ja valmistauduin reissun päälle. Kohteena oli Leavenworth, pieni Saksalaistyylinen kylä, about 2 tuntia pohjoseen täältä Yakimasta. Köröteltiin siinä aamuruuhkissa ekana sukuloimaan Cashmereen ja sen jälkeen shoppailukierrokselle Leavenworthiin. Älkää huolestuko, tällä kertaa ei lähteny käsistä ja en ostanu mitään! Yks upee-mieletön-ihana hopeesormus oli yhessä pikkuputiikissa, mutta mun "onneks" se oli himpan verran pieni, niin jätin sen sitten sinne kauppaan. Illan pimetessä lähettiin ajeleen takasin Yakima-zoohon ja voi pojat olin innoissani: ULKONA SATO LUNTA!!! Joo, mutta ei lähelläkään Yakimaa, boring!

                                                      Ehkä maailman paras suklaapuoti!

                                     Ja ulkona oli luultavasti +5 astetta... on se toppatakki kiva :D

   Tällä viikollakaan ei oo koulua (JES), joten myöhäsen heräämisen ja mahdollisesti Suomeen kuuluilun jälkeen suuntaan jouluostoksille, vaikka ei tunnukaan yhtään jouluiselta vielä. Ehkä sen takia, koska tänäänkin oli suunnilleen +16 lämmintä, niin ei ihan heti oo mitään marraskuunpuoliväli -fiilistä! Torstaina olis kaikki jouluostokset vähän niinkuin tehtävä, koska lähetyksessä menee varmaankin enemmän aikaa näin joulun alla ja eipä muutenkaan oo erityisemmin aikaa juosta tuolla kauppakeskuksissa sun muissa paikoissa!

   Tuntuu taas, että olis ihan tonneittain kaikkea uutta jännää asiaa, mutta en tiedä mistä alottaisin. Joten siitä johtuen en osaa muodostaa niistä asioista tekstiä teille, my bad! Ehkä sitten joskus mummona osaan. Sen ainakin nyt muistan, että parhaat hyvänolon ja onnellisuuden fiilikset täällä päin maailmaa tulee yleensä iltapimeällä, autossa, iPodia kuunnellen. Toi on kyllä jännä, mutta esimerkkejä on, matkat kotiin, Tri-citiestä, Leavenworthista ja Wenatcheesta.. Pitäis varmaan alkaa vaan ajeleen iltasin iPodi korvilla niin kaikki olis hyvin. On tää maailma kyl kummallinen mesta.

   Eilen meillä vietettiin October-festiä (vähän myöhässä, niinkun Jenkit AINA!!) ja kylässä oli kolme tuttavaperhettä. Ruokaa oli paljon ja mahat pömpötti kyllä illan mittaan enemmän ja enemmän! Kuulin myös aina yhtä jännittäviä kysymyksiä, toteamuksia ja luuloja Suomesta, suomalaisuuteen liittyvästä ja kaikesta siitä. Mm. päivittäin joku kysyy multa, että mikä täällä tuntuu erilaisimmalta Suomeen verrattuna. Joka kerta on pakko vasta, High school. Se vaan on.

   Sitten alkaa se kysymystulva, joka kattaa kaiken mahdollisen Millä tavoin erilainen? ja Kumpi parempi? kysymysten välillä. Ensiksi, mä selitän Suomalaisen Lukio systeemin, joskus tuottaa hankaluuksia paikallisille ymmärtää se, että meillä tosiaan joka päivä, viikko ja jakso on erilainen. Sitten sitä ihmetellään ja voivotellaan ja pällisteellään, mutta lopuks tokastaan kuitenkin se kuuluisaks tullut lause: "Ei mutta kyllä, oonhan mä lukenut siitä, että Suomen koulutusjärjestelä on yksi maailman parhaista. Ootko sä sitä mieltä että se on?" Joo kyllä, ainakin hitusen verran ekhittyneempi kun täällä! :D

   Se oli kyllä huippu, kun eilen host-äiti sai tietää, että me Suomalaiset ei sanotakaan Suomee Finlandiks vaan meille se on Suomi. Joskus saatan miettiä, että mitä näitten Jenkkien päässä liikkuu, liikkuuko mitään? :D Me ei myöskään sanota Ruotsia Swedeniks.. on se kyllä kumma.

   Pitäisköhän blogin nimeks vaihtaa: Tyhmien Jenkkien viisaat lausahdukset.? Who knows?

<3lla Vimpe

Velma loves American guys!!

   Tänään oli taas yks hyvä päivä niitten huonojen sijasta! :) Vaikka kuulinkin, että joudun olla liikenteessä LAUANTAI-AAMUNA ennen klo 5.30 AAMULLA!!! Todellakin mun juttu... not. How ever. Tää päivä on ollut periaatteessa sisällöltään samanlainen kuin mikä tahansa perus tiistai täällä. Aamulla herään, lähen kouluun, vedän koulupäivän rutiinilla läpi, tuun kotiin, hengaan hetken ja lähen Rotary -kokoukseen. En tiedä mitä siihen tarvitaan, mutta tänään olin onnellinen! Koulussa oli mukavaa (?), Rotary -kokouksessa oli tapansa mukaan hauskaa ja sain jopa pellenenänkin sieltä! Kiitos Doug.

   Tossa äsken Gleen jälkeen, mitä pääsin kattoon pitkästäaikaa kiitos baseballin, mietiskelin kuinka sitä tuleekaan suru puseroon ens kesänä, kun joutuu jättään tän paikan! Sunnuntaina ei ollut ihan samat ajatukset mielessä.. Mutta kun miettiin, osa opettajista on niin hauskoja ja ysttävällisiä mulle ja miten tä onkaan niin erilaista täällä, että tulee tosiaan kova paikka jättää ne hassunhauskat opettajat ja erilaiset päivät taakseen. Toi sama ajatus on tullu mulle kerran, 1 kerran aikasemmin mieleen. Halloweeninä, mietin sillon, että mitäs ens halloweeninä Suomessa, kun ei oo kaikkee sitä hulinaa ja juhlaa, niin miten ikävöinkään tänne?

Mä ja Hannah Trunk or treat -tapahtumassa.

   Aiheesta toiseen. Tohon mun otsikkoon viitaten, eli ensinnäkin a) jengi sanoo mua täällä jatkuvasti Velmaks, vaikka kuinka niille tavaan ja hoen että V-I-L-M-A, niin aina sieltä tulee se Velma... Kai sekin sitten käy. Sitten, eräs hissan tunti viime viikolla, yhtäkkiä yks jenkkifutari alko kyseleen multa jotakin musta ja SAKSASTA jonka jälkeen korjasin, että olen toki Suomesta kotosin, mutta mitä pienistä. Vastailin sitten kysymyksiin, ja viimesimpien joukossa tuli tää: Chris: "Are the guys hotter here or in Finland?" Hmm.. No tottakai vastasin, että täällä! ;) Kyllähän nää jenkki-komistukset voittaa kaikki koskin kulutetut naamat.. :D Siitäkös Chris innostu ja alko kyseleen jotain vastaavan tasosia kysymyksiä ja minäpoika vastailin. Tänään sitten kesken hissan tunnin kun kaikilla oli monisteet nenän eessä, mitä piti täytellä ja työstää niin yhtäkkiä sieltä Chrisin suunnalta kuuluu: "VELMA LOVES AMERICAN GUYS!!" Kaikki käänty kattoon mua ja ihmetteleen et mistä on kyse, mutta en alkanu hämmentään porukkaa sen enempää, vaan nostin peukun pystyyn Chrisille ja jatkettiin monisteen tekoo! ;) Saa nähä mitä se keksii huomenna, we'll see.

   Näitä positiivisia postauksia on muuten paaaljon kivempi kirjotellakin! :P

<3lla Velma

I know some things you ain't told me!

   Vaihteeks hyvä päivä. Tää elämä täällä on kyllä kun vuoristorataa, tolleen niinkun tunteita ajatellen!! Viime torstaista sunnuntaihin olin melkein koko ajan huonolla tuulella, ikävöin kotiin tai olin vihanen. Eilen tuli joku ihan hyper koti-ikävä ja laukut oli jo melkein lentokentällä, mut joku maaginen magneetti piti mut täällä (ja ehkä myös mun oma lortto JULLE ;)).
   Joka toinen ajatus on, että kyllä tää vuosi on suht lyhyt aika, jos mitettii että nyt on mennyt jo melkein kolmannes tästä reissusta. Sitten on ne toiset ajatukset, mitkä laskee päiviä, että koska pääsee kotiin ja voi että kuinka pitkä aika siihen onkaan. Mä tiedän oikeestaan koko ajan jossain tuolla alitajunnassa että montako päivää on vielä jäljellä, tai ainakin about.
   Tää on taas ehkä miljoonas sadas kuudes kerta kun mainitsen (tai sitten ei?), mutta voi miten mä rakastankaan kun joku laittaa sähköpostia tai facebookissa tekstiä tai lähettää kirjeen kirjeen. Se piristää aina ja heittää hymyn naamalle! :) Tänään mm.olin saanu Ilonalta viestin facebookissa ja voi kun olin yhtä hymyä sen jälkeen! (: Kiitoksia.
   On ollut muutenkin hyvä päivä pitkästä aikaa! Ehkä siihen vaikutti se, että la-su välisenä yönä käännettiin kelloja ja tän aamunen herätys tuntu jotenkin extra myöhäseltä! Koulussakin oli ihmeen kiva päivä; matikan tunteja piristää opettajan vitsit ja sen olemus (:D), CWI:ssä katotaan hyvää leffaa, Espanjan opettaja on über mukava, kemiassa mun meksikaanit piristää aina ja hissassa on maailman hauskin opettaja(!!) sille voi nauraa aina ja kukaan opettaja ei ikinä oo noin rento. Olenpas positiivinen tänään. Tänään myös yksittäiset ihmiset koulussa joillain minimaalisen olemattomilla jutuilla piristi mun päivää. Devin, Taylor, Fransisco, Yazmin, Sinai, Machi, Chris, Allyson, Riley, Ezequiel ja muut hemmot oli mun piristäjiä tänään! :)
   Repäsin myöskin tänään sen osalta, että menin ja otin pedikyyrin itelleni! Mama oli ostanut joskus kesällä Meghanille pedikyyrin lahjaks ja tänään oli sen aika, joten päätin siinä sitten itekin ottaa sen, 2 kärpästä yhdellä iskulla. Varpaisiin tuli tollanen syvä kirkas punanen pohja ja isovarpaissa on valkoset kukat, mitkä kiinalais-nainen halus väsätä! Komiat on.
   Yks suuri ilonaihe on myös se, että torstaina ei ole koulua, koska on Veteraanien päivä. Oon niin jipoissa, mulla ei oo koulua seuraavana kolmena torstaina.
  

   Veteraanien päivänä mennään Leavenworthiin sukuloimaan. Jippiajei. Mua informoitiin myös sillä, että Leavenworthissä on kuulemma erittäin helppo kuluttaa plajon rahaa... Mua alko vähän pelottaan!! Noh, ehkä mä hillitsen itteni. TAI ostan joululahjoja, kohta on aika nekin lähettää, että joskus tulevat perille.

Loppuun vielä kysyisin, että onko teillä jotain ideoita, mistä haluaisitte, että kirjottelen. Omat ideat on aika vähissä.

Ps. Oon ollu niin jipoissa nyt, koska löysin blogin hallintapaneelista sellasen mestan, missä näkyy kuinka monta selaajaa on päivässä, viikossa ja kuukaudessa. Näkee myös, että missä maassa tätä on selattu, ym muuta jännää! :D Suomi ei ole ainoa maa missä tätä on selattu ;)

<3lla Vilma

Räjähdysvaara!!

   Kirjotin tossa äsken vähintään kahden A4:n verran tekstiä tänne blogiin, tän viikon fiiliksistä ja tekemisistä. Painoin julkaise teksti -nappia ja sitten näytölle ilmesty teksti, että kirjoitustasi ei julkaistu. No mutta onneks blogger tallentaa automaattisesti tekstit ja menin sitä julkasemaan uusiks... No tällä kertaa se teksti ei sitten tallentunutkaan.. Voi saatana tätä korpeemisen määrää!! Taitaa tulla nyt pieni vihanpito tauko tähän blogiin.. Ei riitä ymmärrys taas. Kaikki kirosanat tähän nyt putkeen ja triplana kiitos!
   Onneks olkoon vielä Iskälle ja Joonakselle! <3

T. v*ttuuntunut Vilma

Itkuhan siinä tuli!

Löysin tän videon toisen blogin kautta, ja uteliaisuuttani sen katoin. Lievästi sanottuna tuli vähän fiilikset pintaan... Ens vuoden puolella on sit mun vuoro, vaikka tosin iskä ei Irakissa olekaan.

<3lla Vilma