IHANAA LEIJONAT IHANAA!!

Poika tuli kotiin 16 vuoden jälkeen! Täytyy sanoo, että on helvetin ylpee olla SUOMALAINEN! Harmittaa kyllä pikkusen, etten nähny peliä, enkä oo kultajuhlissa, mutta täältä käsin! KIITOS!

Usa kuittaa.

I got ninety-nine problems 'n they all bitches

Oon taas ollu vähän turhan laiska tän blogin suhteen, mutta ollut kyllä kohtuu kiireistä tässä viime aikoina niin ei oo sit kai sen varjolla ehtiny tänne kirjottelee.

Lyhyestä virsi kaunis, eli teen tähän nyt sellasen ronskin tiivistelmän viimeaikasista touhuista niin ei mee sit kovin montaa tuntia lukiessa, saati kirjottamisessa.

Viime viikolla kun Salmiset jätti Ameriikan mantereen ja suuntas kotiin, meitsi meni takas koulunpenkille.. blah! En sielläkään sit viihtyny sitä päivää pidempään, kun torstaina herätessä sattu mahaan ja kylkeen niin paljon, että mama päätti viedä mut lääkäriin.. Onneks lääkärinä toimi mun Rotary-counselor, niin hommat suju nopeemmin ja taidettiin päästä vähän sen jononkin ohi.



Webbikamerahan on mieletön keksintö..

No kaikenmaailman testien jälkeen sitten selvis tosrstai-iltana, että mulla on jonkun sortin virusperänen tulehdus. Mitään lääkkeitä en saanu, eikä kouluunkaan kielletty menemästä.. No ibuprofeiniin voimalla sitten nukuin to-pe yön ja aamulla olo oli okei, niin tottakai menin kunnon oppilaana kouluun. En siellä ehtiny olla edes yhden tunnin ajan, kun alko taas sattuun niin paljon, että oikeen suututti. Mama haki mut kotiin ja taas elettiin vähän parempaa elämää sen perus "buranan" avulla.

Illalla tuntukin jo siltä, etten pysty oleen yhtään pidempään vaan näitten neljän seinän sisällä, niin päätin lähtee kavereitten kanssa ulos. Oli jopa ihan kohtuu hyvä olo sillon illalla, kun oli niitä nappeja vedelly tarpeeks sen päivän aikana.



Girls with the fake lashes

Karoline (Tanska) oli tullu tänne Yakimaan hengaileen, joten menin sitten ajeleen ja muuten vaan oleileen sen ja Kjellin kanssa. Oli taas hauska nähdä sitäkin tyttöö ja vaan hengailla!
Lauantaina aamulla hoitelin jotakin pankkiasioita ja muuta hömppää, kunnes Lea soitti ja sano, että revi se hanuris irti sieltä sängystä ja mennään pelaan tennistä! No tottakai tottelin, ja oli hauska pelata piiiitkästä aikaa, ja ulkonakin tais olla about +20 lämmintä, niin mikäs siinä oli palloja lyödessä.


Tenniksen jälkeen tultiin meille vähän hengaileen ja häröileen, jonka jälkeen mentiin käväseen Lean perheen kanssa ostoskeskuksella. Isin ei tarvii repiä pelihousujaan nyt; ostin vaan flipflopit ja tekoripset! :D

Arby's -dinnerin jälkeen käytiin hakeen Lealle vähän vaatetta sun muuta messiin ja päätettiin tulla meille yöks. No siitä sitten illan mittaan leikittiin tekoripsillä mitkä saatiin hyvään hintaan, ja silmäthän siinä oli täys liimaa, mutta mitä tyttö ei tekis näyttävien räpsyttimien eteen? eh.. Oli kyllä taas niin hauska ilta sen mun Saksa-tytön kanssa että! :)

Lauantaina myös juttelin Lotan kanssa piiiiiiiiitkästä aikaa mesessä, ja oli kyl niin kiva jutella sen kaa! Jaettiin fiiliksiä tästä vaihtovuodesta ja laitettiin Valkeakoski-tytöt maailmalla -asiat järjestykseen! :D haha. On sitten kesällä edes joku jonka kanssa jakaa ihan joka ikinen yksityiskohtas tästä reissusta, kun on molemmat jotka on kokenu tän.

Anyways, sunnuntai oli to-del-la laiska päivä. Se koostu lähinnä siitä et maattiin joko mun sängyssä ja käytiin vuorotellen Lean kanssa tsekkaamassa facebookit tai löhöttiin ulkona auringossa.. No ei ollu kyllä huono päivä ollenkaan! Kyllä vuodessa aina muutama tollanen lazy-sunday saa olla! :)

Tänään maanantaina menin sitten periaatteessa ekaa kertaa kahteen viikkoon kouluun ja voi pojat, kyllä mulla olikin ikävä jo niitä mun meksikaaneja! Ei sillä, ei ne aamuherätykset vieläkään oo mun juttu, mutta kyllä sitä vielä kai tän 6 viikkoo kestää ja sit alkaa kesäloma.

Nyt on tänään illalla ollu jotain turhaa teinidraamaa muutaman kaverin kanssa, mutta eiköhän tästäkin selvitä! Vissiin kyllä hyvää totuttelua, Koskiin palaamisen suhteen.. Kuullu muutamilta tahoilta, että Koskissa on samat vanhat kuviot ja draamat meneillään, kun viime kesänä/vuonna.. jes.

Tänään oli tennis-reenit peruttu sateen takia, niin päätettiin sit lean kanssa pistää pystyyn Brownie-partyt! Mieletön idea kyllä.. Tehtiin browniet ja paiston jälkeen istuttiin telkkarin ääressä kattomassa Sinkkuelämää ja vedettiin brownieita suoraan uunipelliltä haarukoilla! Nam.

Ja tosiaan, American dreamia jäljellä tasan 7 viikkoo!! Ihan hullua miten nopeesti tää aika menee!

Vilma

Paul & Fritz Kalkbrenner - "Sky And Sand" (Official Video)

Vieraileva "tähti"

Hello there!

Pitkien ja uuvuttavien lentojen jälkeen perhe Salminen pääsi vihdoin Ameriiikan puolelle. Koko ajan oli pieni pelko perseessä viisumien suhteen. Mutta ähh, ei se tulli-systeemi jenkkilässä ollutkaa niin hankala mitä annettiin olettaa. (Okei, saatettiin ohittaa yks vaihe "vahingossa" kokonaan) Puukot ym. tuliaiset saatiin siis hienosti tuotua maan kamaralle.

Seattlen lentokentällä Vilma olikin meitä vastassa ja sitten päästiinkin jo kohti seuraavaa määränpäätä, auton vuokraamoa. Normi Nissani vaihtui Subarun maasturiin, ja eikun nokka kohti hotellia. Muutamien uparien a.k.a. u-käännösten jälkeen löydettiin perille. (Gps:ssä tais olla jotai vikaa tai sit se oli vaan hiukka hitaalla meidän ajotahdin kanssa.)

Ekan päivän saldoon kuului Space Needlessä vierailu heti paikallisen mäkkärin jälkeen.

Ekana päivänä ei sitten paljo muuta tehtykkään. Kuuluisa jet lag oli niin paha, että perhe Salminen meni portaittain nukkuun ilta viiden ja seitsemän välillä. Vilma siis viihdytti loppu illan itse itseään.

Toisena päivänä käytiin kattelemassa jonkin sortin ostoskeskuksen menoja. Viis tuntiahan siellä kiepsahti niin ettei huomannukkaan (sitten isin pinna alkoi jo kiristyä siihen tahtiin, että oli parempi lopettaa shoppailut siltä erää, miehet...), eikä nähty edes puoli koko paikasta. Seuraavaks mentiinkin paikalliselle apiantorille ostaan hieman välipalaa ja syömään mentiin parkkikselle. Kokemus sekin, Vilman mukaan parkkiksella autossa syönti on kohtuu ghetto-tyylistä. Illalla käytiin syömässä Hard Rock Cafeessa ja jaksettiin valvoa jopa kymmeneen!

Tänään tiistaina lähdettiin aamupäivällä ajeleen kohti Vancouveria Bellinghamin kautta. Bellinghamissa tavattiin Vilman veli Taylor ja hänen tyttöystävä Katie, käytiin syömässä yhessä. Tay ja Katie vaikutti hyvin mukavilta, ja nähdäänkin uudelleen jo lauantaina perhe illallisen merkeissä! (Can't wait).

Jos Seattle näytti meidän mielestä kivalta, niin Vancouver näyttääkin sit huikeelta! Pesee meinaan ihan kuus nolla Seattlen. (Vancouverin pisteitä saattoi myös nostaa kohtuu gorgeous tullimies, hah!) Voi morjes meinaa. Seuraavan kuvan maisema näyttää esimerkiks tosi huikeelta! Ei voi kun ihailla.

Hotellilla hetken hengattuamme pongattiin must see- listalta Grouse Mountain Skyride, joka sijaitsee ihan meidän hotlan lähettyvillä. Lähdettiinkin siellä sitten käymään.

Kyseinen härvelihän siis nousee vaijeria myöden vähän reilu kilometrin korkeuteen kahdeksassa minuutissa. Osa porukasta kuten me mentiin vain katsomaan maisemia, mutta suurin osa nousee suksien ja lautojen kanssa ylös laskettelemaan. ( Ei näyttänyt ollenkaan hullummalta paikalta lasketella, maisemat oli enemmän kun loistot!) Mahdollista olis ollut myös mm. lumikenkäily ja rekiajelu. Ja maisemathan oli siis tätä luokkaa:

Ei edelleenkään mitään valittamista minkään suhteen.

Huomenna keskiviikkona olis tarkotus käydä vähän "kylillä" pyöriin, jos satuttais löytään Olympia-mestat, myös Capilano Suspension Bridge vaikutti lupaavalta! Loppu viikosta lähdetään sitten takasin Seattleen ja sitä kautta Yakimaan, Vilman kotiseudulle. Yakimassa nähdäänkin sitten Vilman isäntäperheet, kohtuu jänniä päiviä siis edessä. ;)

Näihin tunnelmiin onkin hyvä lopettaa tältä erää. Keep in touch guys!

19/4/2011 Vancouverissa, Ida.

Sunday evening

Nyt:

Mikä kappale soi?
Who Knew

Mitä sinulla on päälläsi?
Yöppäri, a.k.a. leggarit ja miestenpaita

Miten hiuksesi ovat? »
Bad Hair Day -ponnarilla

Millainen olotila?
Vähän sellanen ärsä, kun tuli just talo täyteen sukulaisia VIIKOKS kyläileen....

Mitä ajattelet?
Että en jaksa mennä kouluun huomenna ja sitärataa.

Milloin viimeksi joit alkoholia?
Tiistaina join viiniä illallisella.

Söit pitsaa?
Siitä onkin kauan... eli varmaan viime viikolla.

Oksensit?
Ei mitään hajua??

Suutuit ihan tosissasi?
Muutama viikko sitten kai.

Nauroit niin, että meinasit tukehtua?
En oo ihan varma... eilen ehkä.

Mille nauroit?
Lapen kaa naureskelin jotain.

Ikävöit jotain ihmistä liikaa?
Hmm.. liikaa ikävöin varmaan joskus uudenvuoden aikaan tai jotakin sellasta..

Itkit?
Pari kuukautta sitten.

Huolestuit jostain ihmisestä?
No periaatteessa tavallaan joku viikko sitten.

Olit hautajaisissa?
Muutama vuosi sitten..

Olit ristiäisissä?
8 vuotta sitten

Olit häissä?
6 vuotta sitten, muistaakseni.

Kuka puhui sinulle viimeksi kasvotusten?
Karen

Kuka soitti sinulle viimeksi?
Se sama Karen

Kenelle soitit viimeksi?
Soitin Amylle, mutta Taylorin kanssa puhuin

Kuka sai sinut viimeksi nauramaan?
Ida

Keneen ärsyynnyt useimmiten ?
Joeen ja Kareniin

Kenelle viimeksi kerroit murheistasi?
Ei oo paljoo ollu murheita nyt viimeaikoina niin en oikeen osaa sanoo.. mutta Eevalle vissiin.

Kenelle viimeksi annoit tai lainasit rahaa?
Kassatädille

Ketä kaveria ikävöit eniten tällä hetkellä?
Lapee vissiin ;P

Onko sinusta koskaan tuntunut siltä, että koko maailma kaatuisi päällesi?
On kyllä, ei mikää mielettömin fiilis!

Onko ollut aikoja, jolloin olet ajatellut, ettei sinulla ole merkitystä?
On noitakin ajatuksia tullu jossain masistelu puuskissa. Ohimeneviä onneks :)

Uskotko itseesi?
Pakko kai se on.

Kadutko mitään?
En, tai en ainakaan enää. Mitä suotta, kerran sitä eletään.

Mikä auttaa sinua selviytymään mahdollisista ongelmista ?
Asiasta puhuminen auttaa eniten. Ja tietty nauraminen ja porsitiivisten puolien miettiminen.

Jos tietäisit, että sinulla olisi vain vähän elinaikaa jäljellä, mitä tekisit ennen kuolemaasi?
Viettäisin sen ajan rakkaitten ihmisten kaa ja matkustelisin johonkin unelmamestoihin.

Tiedätkö keneen voit todella luottaa?
Ekana tuli mieleen Eeva! ;)

Keneen uskot voivasi luottaa?
No pariin ystävään ja perheeseen.

Nimeä muutama asia, jotka tekevät sinut todella onnelliseksi.
Kaverit, perhe, musiikki ja spontaanit jutut.

Yleisesti ottaen, pidätkö itseäsi onnellisena ihmisenä?
Tällä hetkellä, kyllä! :)

Jos saisit vaihtaa paikkaa kenen kanssa vaan, vaihtaisitko?
Kai mä Vilmana pysyn.

Minkä sanoisit olevan paras ominaisuutesi?
Tä on paha.. TE voisitte kertoo sen! ;P noh... oon aika hyvä kuunteleen ja sit oon aika spontaani, mitä mä ite pidän hyvänä puolena ihmisessä :D

Mitä teit..

..5 minuuttia sitten? Makasin tässä sängyllä ja kirjotin tota ylempää osaa, sekä jutskasin Idan kaa
..30 minuuttia sitten? Sama paikka ja juttelin Idan kaa.
..tunti sitten? Olin keittiössä ja kuuntelin niitten sukulaisten jorinoita...
..vuorokausi sitten? Olin juuri saapunut kotiin Sinfonia orkesteri konsertista

Milloin viimeksi..

..söit? 2½ tuntia sitten
..joit? 2½ tuntia sitten
..soitit jollekin? viikko sitten perjantaina Amylle
..joku soitti sinulle? Torstaina Karen soitteli


Keneltä haluaisit pyytää anteeksi ja miksi?
Ei oo nyt kyllä mitään anteeks pyydeltävää, joten en keltään.

Mikä saa sinut raivostumaan?
Itsekeskeiset ja ylimieliset ihmiset! Ja ihmiset jotka yrittää kontrolloida liikaa mun tekemisiä :D

Oletko ikinä lyönyt ketään?
Oon, mut en naamaan.. ja puolileikillä

Oletko mustasukkainen?
Joskus välillä vähän.

Oletko ikinä toivonut kenenkään kuolemaa?
En tosissani.

Oletko ollut poliisiautossa?
Olen

Oletko ikinä syyllistynyt rikokseen?
Lasketaanko laittomuuksien teko rikokseksi?

Itsekkäin tekosi?
Joku tosi itsekäs. Ei tälläsiä muista?

Kuinka monta kertaa päivässä katsot peiliin?
No ainakin 3...? kuka näitä laskee..

Seurusteletko?
En

Mikä on tärkeää rakkaudessa?
Paha sanoo, mutta vissiin luottamus ja välittäminen..

Haluatko lapsia?
Joskus vanhempana joo.

Kutsuisitko hautajaisiisi sen henkilön, joka on eniten vaikuttanut elämääsi negatiivisesti?
En.

Soittaisitko häissäsi kappaletta, jota viimeisimpänä kuuntelit?
En mä kyllä lähtis Tämän kylän poikii siellä soittaan.

Menisitkö naimisiin sen henkilön kanssa, ketä ajattelit ensimmäisenä herätessäsi tänään?
En :D

Kertoisitko suurimman salaisuutesi henkilölle, jota halasit viimeksi?
En varmaankaan.

Laittaisitko koulukuvaasi samat vaatteet jotka sinulla on nyt päälläsi?
En tod.

Söisitkö koko loppuelämäsi ruokaa, mitä viimeisimpänä söit?
Kyllä se lohikin alkais maistua puulta pidemmän ajan jälkeen.

Laulaisitko karaokessa kappaletta, jota viimeisimpänä lauloit?
En kyllä.

Löisitkö henkilöä, jonka takia viimeksi itkit?
En tietenkä!

Suutelisitko henkilöä, jota viimeisimpänä ajattelit?
En.

Oletko ihastunut?
En

Tietääkö ihastuksesi?
Ei ole, ei tiedä

Milloin viimeksi?

...ostanut jotakin? Paidan keskiviikkona
..ollut sairas? Syksyllä/Talvella
..ollut halattavana? Perjantaina
..tuntenut itsesi tyhmäksi? Tänään vähän
..ikävöinyt jotakuta? Koko aika tavallaan vähäsen
..saanut kokeesta nelosen? Toissa perjantaina, tai no F:n
..tanssinut ? Tänään heitin vähän dance moveja!
..leikkauttanut hiuksia? Kuukausi sitten

More than random

En keksi tähän hätään mitään kirjotettavaa, joten (äitin ja Idan ehdotuksesta) päätin tehä kuvapostauksen. Laitan jotain tosi random kuvia koko vuoden varrelta ja vähän miten sattuu sun muuta.

Hengattiin 12.3. pienellä Rotaryvaihtari porukalla Yakimassa. Tyypit vasemmalta oikeelle: Jordan (usa), Karoline (Tanska), Agustina (Argentiina), Sarali (Thaimaa), Erika (Italia) ja meitsi.

Sama viikonloppu ja koko porukka samassa kuvassa.

Lapsi on terve kun se leikkii!

Sarali (Thaimaa) ja Faith (Usa, Yakima)

Faith ja Karoline. Jotkut väittävät, että olen lyhyt... mistä moinen väite?

Nää on näitä perinteisiä "hypätään ilmaan ja näytetään cooleilta" -kuvia. Miks muut pysty pitään naamansa kurissa paitsi mä?? :D Ja tää kuva oli sentään sieltä hillitymmästä päästä.

Joskus on OK tuntea olonsa Reisi-Matiksi... :D Ei, mutta hienoa taidetta.

Maggie relaa.

Sama päivä, eri kuviot. Meikkis ekaa kertaa luistelemassa hokkareilla, ja voi morjes.. Vaikka Skandinaavi oonkin, niin ei toi luistelu oo luotu mua varten.. Pystyssä pysyin kuitenkin!

Jordan (US), Karoline (Tanska) ja Henri (Belgia) + pusukala Suomesta

Aina täytyy viiksikuvat ottaa.

Kyllähän sen huomaa, että mulla sitä balettitaustaa on.

Girls' night @ Lea's house, ja innostuttiin leikkiin vähän huulipunilla. (menossa mukana Lea, Saksa)

Paikallinen koirakouluttaja ja taustalla koko Yakima (vasen yläkulma).

Lähdössä St. Patrick's Day:n illalliselle.

Lea ja mun mieletön Rotary-jakku. Enää 3kk aikaa kerätä siihen roinaa!!

Siinä oli jonkun verran viimesimpiä kuvia, ja kaikki on keväällä otettuja.

Huomenna alkaa kevätloma ja lähen maman kanssa Olympiaan (Washingtonin pääkaupunki) ja Seattleen ja tullaan takasin Yakimaan perjantaina. Olympiasta ja Seattlesta teen ehkä luultavasti jotain juttua tänne. En lähe kuitenkaan lupaileen, jos en sitten laiskuuksiltani kykenekään ;D

<3 Vilma

Speed of light

Iltaaa! On ollu taas turhan pitkä aika kun viimeks kirjottelin, mutta voin laittaa sen vaikka kiireen piikkiin.

   Viimeset 2 kuukautta (ehkä, kuka sitä laskee?) on ollu jotenkin tosi erilaisia täällä, ja paljon parempia, mitä aikasemmin. On tuntunu siltä, että tosiaan asun täällä ja on se elämä täällä. Oon viettäny niin sanotusti normaalia elämää. Siihen asti vaan vähän hengasin täällä, ja seurasin vierestä kun host-perheet eli omaa elämäänsä ja yritin sovittaa itteeni johonkin koloon, osaks muitten elämää, mut se ei oikein toiminu.

   Nyt käyn normisti koulussa, tennis-reeneissä ja sit viikonloput hengailen kavereitten kanssa, eli ihan perus elämää. Toki joskus on niitä samoja fiiliksiä kun alussa, ettei kuulu oikeen mihinkään porukkaan ja on vaan vieraana täällä perheessä, mut ne on vaan ohimeneviä ja nopeita fiiliksiä. Mulla on nyt jotenkin ihan eri olo ja asenne täällä olemiseen ja elämiseen. Se on ihan huikee fiilis, koska nyt koko aika ei ärsytä eikä sureta mikään porukkaan kuulumattomuus jutut, vaan voi tosissaan elää ihan normisti. Oon ollu ehkä jollain tasolla hidas prosessoimaan kaikki nää muutos asiat, koska en tiedä onks muilla vaihtareilla ollu samanlaisia kokemuksia, mut kaikki aikanaan ja jokainen omalla tyylillään!

   Tää on myös sitä aikaa, kun alkaa tuntuun, että nää viimeset 3½ kuukautta ei riitä mihinkään! Itseasiassa tossa toissa iltana vähän harmittelin sitä kun oon lähössä kotiin jo kesäkuun 20. päivä, koska olis kaikkee kivaa puuhaa täälläkin kun koulu on ohi. Mutta päätös on tehty, lentoliput ostettu ja voin kertoo et kyllä odotan sitäkin päivää jo kun pääsen Suomeen, tä on niin kakspiippunen juttu.

   Asun nyt tosiaan jo mun vikassa (OMG) perheessä, mikä tarkottaa sitä et mulla on enää to-del-la vähän aikaa jäljellä täällä. Tänään illalla katottiin uuden maman kanssa vähän meijän kalentereita ja aikatauluja yhessä ja sovitettiin niitä yhteen. Voin kertoo että on pikkusen kiirus kevät tulossa. Nyt jo, maaliskuun alku kolmanneksella kun kattelin sitä kalenteria, niin mulla on yks viikonloppu vapaana maaliskuussa, huhtikuussa on vissiin 2 viikonloppua ja toukokuusta en oo vielä ihan varma, mutta kiirettä on! Ja kun oltiin saatu aikatauluja kasailtua, niin viimeseks muistin, että sinne johonkin väleihin pitäis mahtua mun tennis pelit, joita on luultavasti melkein joka lauantai... Päädyttiin kyllä siihen tulokseen, että mun peliura saattaa jäädä kohtuu lyhyeks, koska joudun aika usein skippaan reenejä tässä kevään aikana, jonka takia en pääse niin usein peleihin ja onhan ne viikonloput aika buukattuja muutenkin. Oh well. Kyllä ne asiat jotenkin järjestyy ja pääasia et mulla on ainakin joku aktiviteetti koulun jälkeen, vaikka en sit peleihin pääsiskään osallistuun.

   Pääpointtina tässä tekstissä piti varmaan olla se, että tää on sellasta aikaa täällä Jenkeissä nyt, mitä oon periaatteessa koko alkuvuoden odotellu. Oon ilonen, että se tuli edes jossain vaiheessa, pääsen nauttiin tästä kiireisestäkin elämästä sen laiskan alun jälkeen. Nyt vaan pitää elää täysillä nää viimeset kolme kuukautta täällä ja tehä kaikkee mitä mieleen juolahtaa, koska tää aika menee tosi nopeesti ohi! Varsinkin nyt tuntuu, et menee vielä nopeempaa, koska on niin paljon kaikkee tekemistä ja paljon asioita tulossa mitä odotan paljon, niin aika kulkee jäätävää vauhtia!

   Koitan tulla tässä jonain päivänä päivitteleen vähän ympäripyöreempiä kuulumisia, mm. missä asun nyt, millasta oli muuttaa ja kaikkee viime aikoje härdellejä! Toivottavasti vaan aika ja energia antaa myöden.. (joku väitti et urheilusta saa energiaa, mutta tenniksen alottamisen jälkeen oon ollu vaan entistä väsyneempi :D hahha!)

   See y'all later!

<3 Vilma

formspring.me

Ask me anything http://formspring.me/VilmaSalminen

Revelstoke 2011

   Kolmas kerta toden sanoo. Olin viime viikonloppuna (18.-20.2.2011) taas vaihteeks Kanadassa, Rotary-retkellä.

   Perjantai-aamuna heräsin 3.30 erittäin pirteänä ja olin valmiina sen päivän missioniin, eli 13 tunnin bussimatkaan! Bussi lähti klo 4.45 ja tietenkin Yakimasta. Siitä sitten jatkettiin seuraaviin kohteisiin keräileen ihmisiä meijän kyytiin. Porukkaa tuli kyytiin pikkuhiljaa koko piirin alueelta, aina Kanadasta saakka.

   Eka erä matkasta meni kohtuu mukavasti siinä uusien sekä vanhojen tuttavuuksien kanssa jutellessa, leffoja kattellessa ja snäksejä syödessä. Usan ja Kanadan rajalle päästyä matka vähän sitten vähän töppäs, odoteltiin siellä tullin alueella (vai mikä se nyt olikaan) melkein 2 tuntia ja kukaan ei tienny mikä siellä kesti. Vihdoin päästiin jatkaan matkaa ja keräileen lisää tulevia ja nykysiä vaihtareita kyytiin.

   Viimeset 3 tuntia koko bussimatkasta bussi oli niiiin täys, ettei siellä mahtu ainoastaan istuun omalla paikallaan ja just ja  just hengittään. Muuten se 13 tunnin piina oli kohtuu siedettävä ja meni lepposasti!

   Perillä Revelstokessa oltiin about 18.15.. melekoonen rutistus. Jengi oli melko väsynyttä, mutta ei se meitä hidastanut. Illalla oli luvassa Crazy-olympics ja tanssia, vielä ton lisäks pelailtiin korttia ja se tärkein, eli tutustuttiin toisiimme. Yritettiin myös käydä ulkona bongailemassa revontulia, koska meille kerrottiin että niitä saattais näkyä, oli meinaan sopiva ilma siihen puuhaan. Ei kuitenkaan niitä nähty ja ihmiset oli pettyny, mutta meikkis pääsikin sanoon, että oon ne jo nähny, niin ei se mitään :P haha.

   Suurin osa porukasta meni nukkuun vasta aamuyöllä, mutta sitkeimmät valvo koko yön! Mä kuuluin siihen porukkaan, joka meni nukkuun about klo 4.30, mutta ihan hyvin siinäkin vaiheessa oli valvottua jo 25 tuntia. 3 tunnin yöunien jälkeen herättiin taas jo uuteen päivään, mikä oli onneks meijän Inboundien osalta erittäin rento! Aamupäivän ainoo pakollinen jutska oli aamupala ja sen jälkeen oli puolille päiville asti vapaa-aikaa mikä käytettiin rentoiluun ja muuhun hömppään.

   Lauantai-iltapäivällä vuorossa oli ryhmäkuva ja snow-tubing! Osa porukasta keskitty tiiviisti siihen snow-tubingiin, mutta muilla ihmisillä se meni totaalisesti lumisodaksi ja yleiseksi rebelöinniksi.. lapset ovat terveitä kun ne leikkii! Exactly!

   Lauantai meni aika pitkälti siihen, että vaan hengattiin, juteltiin ja tutustuttiin uusiin ihmisiin. Ens vuoden outboundeilla oli vähän enemmän koulutusta sisällytetty tohon viikonloppuun, mutta ei se menoo lannistanut.

   Toi porukka, mikä meillä tuolla oli, oli ihan mieletön! Kaikki tulee tosi hyvin toimeen ja hengattiinkin melkein koko aika isolla porukalla. Rotaryt sano, että usein porukat jakaantuu siten, että Inboundit on keskenään ja Outboundit keskenään, mutta meillä ainakin kaikki oli ihan sekasin keskenään, eikä mitään tollasia porukoita muodostunut. Hyvä vaan, koska jaettiin paljon kokemuksiamme ja ens vuoden outboundit kyseli paljon kaikkia käytännön juttuja ja tuntemuksia yms. Mukana oli myös muutama Rebound, jotka oli ollu viime vuonna vaihdossa ja me tän vuoden Inboundit taas sit kyseltiin niiltä jotain mieltä askarruttavia juttuja.

   Lauantai sunnuntai välisenä yönä about 95 prosenttia koko porukasta valvo koko yön, siis the whole night! Aamuyöstä joskus 5 pintaan alettiin kattoon leffaa, muut keskitty siihen ihan täysin sydämin, niin Salminen oli sen verran väryksissä jo, että kikatin siinä maha kippuralla yksin, ilman syytä. Onneks mua ymmärrettiin! :D

   Kikattelujen jälkeen suihkun kautta aamupalalle ja pakkaan kamoja, sillä bussi starttas klo 8.30 ja taas oli edessä se sama 13 tuntia bussissa! Ekaks tietenkin oli perinteiset itku-halaus-Rotary-jäähyväiset toisten oppilaitten kanssa!

   Kotiinpaluu oli jollain tasolla siedettävämpi, koska bussi oli väljempi ja mahtu kuljeskeleen enemmän. Puhuttiin myös noin miljoonaa eri kieltä sillä kotimatkalla ja suunniteltiin vähän jotain tulevan varalle! ;) Toivottavasti nähään PIAN edes jonkin näkösellä ja kokosella kokoonpanolla! Koko porukan kanssa nähään seuraavan kerran 9.-10.4., taas kerran Kanadassa, Naramatassa. Se taitaa olla myös viimenen kerta kun nähään sekä Inboundit ja Outboundit yhtäaikaa! :( sad sad sad.

   On kyllä jännä, kuinka ollaan joidenkin oppilaiden kanssa nähty tasan kolme kertaa ja joidenkin kanssa kerran, mutta silti tuntuu että oltais jo vanhoja ystäviä ja tunnettu aina! Ja nyt voi tosissaan sanoo, että on ystäviä ympäri maailmaa ja se on ihan mieletöntä!! :) Saattaa tulla kalliita  vuosia tulevaisuudessa, kun täytyy käydä moikkaan kavereita ympäri maailmaa! Mutta se on sen arvoista! ♥

♥ Vilma

Happy Valentine's Day

Odotan jo innolla, että millasta ystävänpäivä hulinaa huomenna on koulussa! Saattaa olla spektaakkelimaista jenkkien tyyliin.

Mutta tähän viikonloppuun.
Lähin perjantaina McFaddeneitten (edellinen host-perhe) ja yhen niiden sukulaisperheen kanssa laskettelureissuun. Ajomatkaa oli joku puolentoista tunnin verran. Ne oli vuokrannu meille sellasen pienen talon paikasta nimeltä Packwood, mikä ei taida ees kartalla näkyä, oli meinaan sen verran pieni mesta. Viialakin on oikee metropoli verrattuna siihen. Tosin ei sillä mitään merkitystä ollut.

Perjantai-ilta meni vaan taloksi asettuessa ja kuulumisia vaihdellen, kun taas lauantaina päästiin jo lasketteleen. Lauantaina ei ollu rinteessä paljon yhtään laskijoita, koska ulkona oli about +10 astetta lämmintä ja lumi oli "hieman" märkää. Hyvin se suksi silti luisti, ja parempi vaan meille, kun ei tarvinnu hissijonossa odotella.

Iltapäivällä kun tultiin laskettelemasta sinne mökille/talolle, niin meillä oli sähköt poikki. Ja ei ihmekään, koska sinne ajellessa, tiet oli täynnä havupuiden oksia ja pieniä puita oli kaatuillu. Vissiin pientä tuulen poikasta ollu. Ei siinä sähkökatkoksessa muuten mitään, mutta se kesti vajaat 8 tuntia.. Jouduttii mennä ulos syömään siihen hikiseen kylään, johonkin paikalliseen pubiin! Hieno kokemus sekin! Ruoan jälkeen ku päästiin taas mestoille nii onneks tulikin sähköt takasin, ei tarvinnu elää koko iltaa ihan pimennossa.

Sunnuntaina aamulla lähettiin laskettelu keskukselle päin, mä en menny lasketteleen, mutta McFaddenit meni hetkeks aikaa. Mä vietin sillä välin laatuaikaa itseni ja iPodin kanssa siellä "kahviossa", (mikskä niitä nyt sit sanotaankaan.).

Kotiin pääsin joskus klo 14 aikaan, ja voi sitä ilon ja onnen päivää. Muuten siis kiva reissu, mutta noi ekan perheen pikkusiskot saa joskus mun sappinesteetki kiehuun.. Oh well.

Ihanata Ystävänpäivää kaikille! ♥

♥lla Vilma

Rodeo

Long time no see!

Morjesta pöytään! Elossa ollaan, vaikka onkin ollut pitkä tauko tällä puolella.

On ollu paljon häähumua ja suunnitelmia, koska Usa-sisko menee naimisiin ens kesänä. Ja sitten toisaalta taas ei oo tapahtunu mitään über jännää, niin ei oo ollu aiheita mistä kirjottaa. Tai sit oon vaan ollu laiska. Never know..

Tänään ollaan kuitenkin tehty paljon hääsuunnitelmia, jutellu Suomi-ihmisille ja ollut kattomassa rodeota! Tohon jälkimmäiseen sellanen pieni kommentti, että se oli ehkä Jenkeintä touhua mitä mä oon tähän mennessä päässy seuraamaan! Huh, rodeo mestassa oli about 3000 henkee katsomossa ja tunnelma oli niiin katossa! Muutama cowboy jäi härän jalkoihin ja runnoutu vähäsen, mutta mitään pahempaa ei sattunu, tällä kertaa. Oli kyl niin hauska kokemus et voisin toisenkin kerran mennä kattoon rodeoo, mutta ainakaan Yakimassa noita ei järjestetä kun kerran vuodessa. Kamera unohtu kuitenkin kotiin, kun en tiennyt, että mennään sinne suoraan muitten asioiden jälkeen, niin kuvamateriaalia ei oo, mutta kaikki voi toki vähän googletella! :D

Tää oli vaan tällänen pika moikkaus tällä puolella, mutta koitan lähiaikoina tehä sen USA-koti vol.2  -postauksen! I promise.

Tonne kommenttiboxiin voi myös laittaa muita postausideoita, mitä haluatte mun toteuttavan!

<3lla Vilma

"Isona mä haluan olla Oprah!!"

Aaapuva, melkein kaks viikkoo sitten viimeks kirjotellu! Noh, ei tässä välissä mitään mullistaa oo tapahtunu, mutta tyyppien pyynnöstä koitan jotakin tänne raapustella.
Pitää oikeen kalenteri kaivaa esille, että tiedän mistä kirjotan.

Oon ollu todella ahkera Koris-sisko, eli melkein joka viikonloppu ollaan tässä joulun jälkeen käyty katteleen Spenssun joukkueen ja vanhempien poikien pelejä. Perjantaisin kotipelit ja lauantaisin vieraspelit. Molemmissa on omat hyvät puolet! Kotipeleissä pääsee kattoon myös sitä Varsity peliä (juniorit ja seniorit) ja siellä voi säkällä olla silmänruokaa ;) Ja vieraspelien jälkeen taas pääsee usein ulos syömään mikä on kivaa vaihtelua ja mä tykkään myös automatkoista! Elämän pieniä nautintoja.

Toissa perjantaina sain uuden kaverin, kun eräs paikallinen tuleva vaihtari lisäs mut facebookissa. Kjell on jollain tasolla osittain Norjalainen ja kyllähän Skandinaavit aina yhteen lyöttäytyy. Lähin sen kanssa sitten ajeleen sillon perjantai-iltana kun molemmilla oli vähän tylsä momentti, ja kyllä tylsyys sitten katos! Ajeltiin vaan ympäri Yakimaa ja kuunneltiin bad ass musiikkia ja se näytti mulle paikallisia huudeja. Not bad! Ja se oli tosiaan eka kerta kun nähtiin, mut hyvin se juttu luisti! :D

Mun kaveri Camilla (Italialainen vaihtari) on lähdössä takasin Italiaan ens viikon tiistaina, niin päätettiin parin muun vaihtarin kanssa mennä lauantaina vähän shoppaileen ja lunchille viimesen kerran porukalla. Oli hauskaa ja saatiin tutustua Camillan "sijaiseen" joka tuli Hollannista seuraavaks semesteriks meijän kouluun. Tottakai fiilikset oli vähän haikeet kun yks porukasta lähtee, mut kyllä me vielä joskus nähään! Tai ainakin sellaset oli suunnitelmat. Tänään oli sitten Camillan vika koulupäivä ja yks meijän Meksikaaneista oli tehny sen kunniaks vähän cup cakeja ja niitä mussutellesa se kemian tunti suju kivasti! Real american style to study!

Sain kuulla tossa kolmisen viikkoo sitten, että mun USA-siskoa aiotaan kosia!! Piti sitten vähän pidätellä sanomisiaan kun muut ei oikein asiasta tiennyt ennenkö sitten toissa viikonloppuna! Häät on jo tänä kesänä, joten arvaattekin varmaan millanen hää-härdelli täällä on meneillään. Ei oo päivääkään tässä kahen viikon sisään ollu etteikö oltais puhuttu jotain häihin liittyvää. Viikko sitten maanantaina ei ollu koulua, joten käytettiin tilaisuus hyväks Amy-maman kanssa ja käytiin kattomassa pari hääpaikka vaihtoehtoo. Ja päätin myös että haluan hääsuunnitelijaks!
Viime lauantaina lähettiin illan suussa Camillan läksiäisten jälkeen ajeleen Amyn kanssa mun siskon Jennyn yliopistolle. Matka kesti jonkun 3 tuntia ja perille päästyä alettiin saman tien katteleen häämekkoja netistä ja suunnitteleen koko roskaa. Seuraavana päivänä olikin iso urakka kun lähettiin ettiin sitä pukua, mutta onneks sellanen sit löytykin ekasta liikkeestä!
Nyt on kaks suurinta pulmaa ratkastu häiden osalta, eli hää mesta ja se puku. Nyt on luvassa kuvaajan hankkiminen ja sanoin eilen Tonylle, että voin tulla ruokapalkalla kuvaan koko häät, kunhan ne vaan maksaa mun lennot tänne ja takas! :D Ei ihan syntyny diiliä vielä.. Eli siis ikävä kyllä, en pääse itse häihin, koska ne on vasta elokuussa! :( Harmittaa kyllä tosi paljon, mutta ei voi muuta kun kattella sit kuvia jälkikäteen.

Toinenkin ilonaihe siinä la-su Tacoma reissussa oli.. Pääsin "taas" piipahtaan hennesillä! Voi että mä villiinnyn aina sinne päästessä! Pari paitaa ja leggarit lähti messiin. Kerrankin oli tarjolla jotain muita kuin cow-boy kuteita, thank god!

Ajomatkalla Tacomaan oli tuskin yhtään hiljasta hetkee, puhuttiin Maman kanssa kaikenmaailman asioista. Osa oli vähän pinnallisempia mut kyl niitä syvällisempiäkin juttuja mahtu mukaan. Kerroin muunmuassa mun lapsuudesta ja mun ja Idan eroista nuorempana. Teini-ikä, siitä riittää aina juttua! Ja sit tietenkin kerroin pari värikästä tarinaa lisää iskästä! hihi. Isi nyt vaan on niin hauska ja ihana! ♥ Niinkun te kaikki!

Seuraava isompi asia mitä odotan innolla on helmikuinen reissu Revelstokeen (Kanada) meijän piirin in-, out- ja reboundien kanssa! Bussimatka kestää 13 tuntia, EI PAHA. Mutta viime vuosien kokemusten mukaan järjestäjät kerto että toi matka on kaikista crazyin ja paras! Wuhu!

Ja sitten kohta onkin huhtikuu ja sitä en jaksa odottaa ollenkaan! Olis jo huhtikuu!! Mun oma Fin-family saapuu Yakimaan ja voi sitä ilon ja onnen päivää! Kun nyt vaan ei sattus mitään.. :D

Sekavampaa tekstiä saa taas hakee, mutta no can do! Nos vemós amigos y buenas noches!

♥ Vilma

Find your love

Moi jo etukäteen mun huomisille silmäpusseille! Menin tossa vähän aika sit nukkuun, mut en saanu nukuttua koska mielessä pyöri aihe josta halusin tulla kirjottaan. Eihän siinä muu auttanu kun heittää peitto sivuun ja tulla tänne raapusteleen mietteitä.

Tänään on ollu onnellinen päivä! Mitään eriskummallista ei oo tapahtunu, mutta silti on ollu koko aika hymy naamalla ja onnellinen olo. No okei, oli mulla kampaaja! hih, jokaisen tytön ilon aihe.

Joka tapauksessa, juttelin taas tossa illan mittaan mun all-time-favourite-vaihtovuosi-tytön Jullun kanssa, ja pitkään! Juteltiin niitä näitä niinkun yleensäkin, mutta eksyttiin tänään myös sinne syvemmille vesille. Siinä paremmassa mielessä syvemmille vesille. Molemmilla oli paljon ajatuksia päässä ja niistä sitten jauhettiin.

Nyt on ollu vaan niin hyviä päiviä tässä, etenkin tänään, että alkaa nyt jo tavallaan jännittään se kotiin tulo sillon kesäkuun 22. päivä. Puhuttiin Jullun kanssa siitä, että miten se kotiintulo oikeestaan vähän pelottaakin. Ei enää tiedetä miten olla kavereitten kanssa niinkuin ennen ja mitä normaalisti tehtiinkään siellä Suomessa arkena yms. Mitä se on taas asua back in Finland?

Samaan aikaan päässä on fiiliksiä siitä, kuinka täällä on nyt just hyvä olla ja siihen ikävään on turtunu jo niin paljon, että periaatteessa ei enää oo ikävä. Miten kovasti haluiskaan nähä kaikki tutut, rakkaat ja turvalliset ihmiset. Mutta miten paljon pelottaakaan tulla takas jos asiat ei meekkään niinkun niistä on ajatellu koko tän vuoden ja kuinka kova ikävä tuleekaan tätä paikkaa? Miettikää noi kaikki asiat plus miljoona muuta päivittäistä ajatusta omaan pieneen tai vähän isompaankin päähän!

Nyt on myös se kohta tästä seikkailusta, kun on just hyvä olla. Tällä hetkelllä tuntuu ihan oikeesti, että tää on mun perhe numero 2 ja oon täällä tasavertanen perheenjäsen. Tyhjennän tiskikonetta, pesen vessaa ja sitä rataa. Kuulin myös ensimmäisenä perheen ilouutisesta, eli mun (host)isosiskon kihlautumisesta. Mutta en ehkä tuntis näin hyvää oloo jos tää paikka ei tuntuis kodilta ja jos nää ihmiset ei tuntuis perheenjäseniltä. Ja tulipa mieleen sekin, että saatan täältä lähteissä itkee vähän vielä enemmän ku mitä itkin sillon Suomesta lähdettyäni elokuun 7. päivä 2010. Koska luultavasti en hetkeen aikaan tuu näitä ihmisiä näkeen. Mua itkettää jo vähän nyt se lähtö, mutta ne kyyneleet on samalla ilon kyyneleitä kotiinpaluuta ajatellen ja surun kyyneleitä tän kaiken jättämistä!

Oon myös vähän surkutellu tossa jossain välissä sitä, kun mulla ei tosiaan täällä oo kauheesti paikallisia kavereita. Suurin syy on varmaan se, että oon vähän ujo täällä isossa maailmassa ja aina ei juttu lennä niin sutjakkaasti kun ehkä pitäis. Keksin siihenkin sitten lohduttavan teorian itteeni varten.. (:D) Eli jos en saa täältä läheisiä paikallisia kavereita, niin mun on vaan helpompi lähtee takasin kotiin kun ei oo niin paljon ihmisiä ketä tulee ikävä! Pretty good, huh? Tajusin myös se, että oon saanu täältä ainakin kaks tosi läheistä kaveria jotka on suomalaisia! Toi on mun mielestä hieno asia, koska niitä tuun ainakin näkeen vaikka joka viikko jos siltä tuntuu! Jullu ja Juulia!♥  Ja tietty monet muut. Myös kavereita ympäri maailmaa, joihin oon tutustunu meijän Rotary piirin retkien kautta, hienoja ihmisiä kaikkia!
Ei toki unohdeta niitä omia vanhoja ystäviä jotka siellä Suomessa rellestää nyt ilman mua.. Ootte tärkeitä!♥ Koskaan ei oo liikaa kavereita tai ystäviä! Pitäkää kiinni siis omistanne! Mä ainakin Suomeen laskeuduttuani kahlitsen omani käsiraudoilla omiin ranteisiini kiinni ja hukkaan avaimen! Ette pääse musta enää eroon (:

Nyt mun on pakko juosta nukkuun, kello on puoli 12 ja aamulla pitäis herätä 6.30!! Ja tiedättehän kuinka helposti herään aamusin... NOT!

Yötä mulle ja yhtä ihanaa päivää teille kun mulla oli tänään!! :)

♥lla Vilma

Happy New Year!

...vähän myöhään, mut parempi sekin ku ei ollenkaan!

Uudenvuoden aattona lähettiin aamusta, heti kohta helvetin aikasin lasketteleen ja juman skega kun siellä oli kylmä! Mut niin uutenavuotena kuuluukin!

Illalla luvassa oli hengausta veljen tyttöystävän talossa nuoriso porukalla. Meitä oli siellä yhteensä ehkä 15 henkee ja hauskaa oli! Homma poikkes kuitenkin aika reilusti siitä, miten oon tottunu uutta vuotta juhliin Suomessa, mutta mitä muuta voi olettakaan? Oonhan toisella puolella maailmaa.. Pelattiin xboxin jotakin ihme peliä, syötiin paljon Jenkki-herkkuja (nomnom), juteltiin, tavattiin uusia naamoja ja tietenkin katottiin New Yorkin uudenvuoden laskentaa tms? Siinä sen illan kulku aika pitkälti oli ja mukava hengata saman ikästen kanssa!

Siinä oli koko illan kuva saldo, eli nihkeesti tuli räpsittyä, mutta näillä mennään.

Jollain tasolla tosi outoo sanoo 2011, mutta luulis siihenkin tottuvan! Toivottavasti tulee paljon uusia kujeita ja kokemuksia!

Sen verran voin ainakin kertoo, et huomenna teen jotakin uutta ja tapaan uusia ihmisiä, jotka liittyy vähä sinne pohjoisempaan Eurooppaan! ;) Saas nähä mitä ilta tuo tullessaan (ainakin vanhoja ihmisiä)!

Loppuun vielä, että 2010 oli tähän astisista, ehkä mun koko elämän erilaisin vuosi, oli paljon muutoksia ja uusia juttuja. Ja voin sanoo että tähän astisista myös ehkä paras vuosi ja vielä speciaalina paras kesä on ollu tähän asti kesä 2010!! Tänä vuonna vedetään siis vielä paremmaks!

<3lla Vimpe