Koti vol.2

Vihdoin oli aikaa jaksoin kuvailla tän hetkistä kotia ja maisemia missä asun nyt.

                                  Mun huone ja sänky.

                                Mun huonetta eri perspektiivistä.

                                                  Mun henkari komero.

                                  Huone ovelta katsottuna.

Edellisen kuvan "sermin" tms takana on mun loput vaatteet nätisti sängyllä! :D

                 Alakertaa ja voitte varmaan arvata missä meikäläinen asustaa..

                                  Mun kylppäri.

                                  Yläkerran olohuone.

                                  Eteinen (bongaa Reinot).

                                 Keittiö

                                 TV-huone

                                 Parveke

                          Kerroinko jo että asunkin maissipeltojen sijaan aavikolla?

                                 Siinä on itse talo.

   Talo on rakennettu jossain kohtaa 70-luvulla ja on kyllä aikalailla sen näkönenkin. Ja se sijaitsee, niinkuin kuvista näkyy, keskellä erämaata. Kuvissa ei näy kolmatta kerrosta, missä on vanhempien makkari ja kylppäri sekä kodinhoitohuone. Kiitos näkemiin.

Ps. Bill toi hetki sitten mun käyntikortit ja ei siinä mitään. Muuten ne oli ihan hyvät, paitsi mun sähköpostiosote oli väärä ja niissä on äitin puhelinnumero! :D Aina ei voi onnistua, ei edes joka toinen kerta.

<3lla Vilma

Avaruusneula

Jos olis aika sille Seattle-postaukselle, kun reissustakin on jo kaks viikkoa?

   Mitenköhän päin sitä lähtis muisteleen koko reissua.. hmm? Noh, perjantai otettiin koulusta vapaata ja aamulla liian aikasin lähettiin körötteleen kohti Seattlea (btw, en joutunut takapenkille host-siskojen kanssa, huh). Perillä oltiin aamupäivästä, kun matka kestää about 2½ tuntia.
   Seattle-turnee alotettiin Omin (Moniquen äiti) luota, minne Monique jätti mut ja tytöt ja lähti Daven kanssa viettään hääpäivää johonkin läheiselle saarelle. Omi + tytöt -tiimillä lähettiin Seattle Aquariumiin, missä oli kaiken näkösiä ja kokosia ja varmasti tuntusiakin kaloja ja mursuja sun muuta jännää. Merenelävien jälkeen poikettiin Starbucksin kautta HENNESILLÄ vähän shoppailemassa mun pyynnöstä! Huippua. Sekosin päästessäni sinne H&M:lle, mutta onneks vaan vähän, niin vähän ettei tarvinnu hävetä! :D

   Puoli päivää siinä meni kierrellessä downtownia ja sitten suunnattiinkin jo tyttöjen pikkuserkuille, missä yövyttiin eka yö. Illalla kokkailin Barbin (hehheh) eli pikkuserkkujen äitin kanssa vähän lihapullia ja sitten se piteli mulle kyselytunnin, että miten mulla nyt sujuu tää elämä täällä Ameriikoissa. Nukkumatti tuli aika nopsaan illalla, sitä se Seattlen kiertely teetti.
   Lauantaiaamuna vähän vaan pörräiltiin ja hengailtiin pikkuserkuilla. Puolenpäivän aikaan lähdin Rossin, eli Daven serkun mukaan 4 korttelin päähän hakeen vähän tuoretta bagelia ja tuorejuustoo lounaaks ja nam nam kun olikin hyviä! Se oli jotenkin niin Jenkkimäinen hetki vaan kävellä siellä niitä katuja ja käydä nappaamassa bageleita messiin ja suunnata takas kotiin. En tosin tiedä mistä johtuu.. Matkalla bagel-kahvilaan Ross tiputti niinkin ilonen pommin mun korville ja kerto, että mun englannin kielioppi on huomattavasti parempi kun viime kerralla!! Melkein hypin ilosta sillä bagelimatkalla ton kuullessani! Ihan huippua! Itsehän en siis huomaa vieläkään mitään kehitystä, ja aika ajoin tulee jopa niitä hetkiä, kun tuntuu että osaan huonommin englantia kun tänne tullessa.
   Lauantaina päivällä lähdettiin sitten kokoonpanolla McFadden x 5 + Salminen, Seattlen iltapäiväruuhkiin ja kohti sitä kuuluisaa Space Needleä. Aluks luulin, etten sinne tällä Seattlen reissulla pääsis, mutta Barb pelasti mun päivän ja vei meidät sinne! Hissimatka kesti Needlen huipulle 41 sekuntia ja seisoa pällistelin nenä hissin ikkunassa kiinni ja ihastelin maisemia. Wau. Sieltä huipultakin oli toki hienot näkymät ja kuviakin räpsin muutamia.

   Yllä oleva kuva räpsästiin siellä Space Needlen hissiin jonottaessa ja siellä huipulla sen sai sitten koodia vastaan käydä laittamassa itselle sopivaksi ja lähettää omaan tai kaverin sähköpostiin.
   Lauantaina illan suussa vaihtui taas majapaikka ja sillä kertaa mentiin Moniquen siskolle Chrisille. Illalla käytiin vuokraamassa leffa ja vähän kävelemässä jossain päin Seattlee, ei mitään hajua tarkemmista koordinaateista. Nukkuun koitettiin mennä aikasin, koska sunnuntaiaamuna oli tiedossa aikanen herätys. Chris ja hänen naisystävänsä omistaa kahvilan, joka on erityisen suosittu aamupala mesta ja ne halus näyttää sen paikan mulle, niin siinä sitä herättiin sitten sunnuntaiaamuna klo 7.30 ja lähettiin tyttöjen kanssa Dish'iin. Dish on ehkä 4 korttelin päässä Chrisin kotoa, mutta siinä vaiheessa kun kello on 7.45 sunnuntaiaamuna ja ulkona on säkällä +5 lämmintä niin ei oikein huvittais kävellä edes tota matkaa! Mutta kyllä se oli sit sen arvonen kävelymatka, oli meinaa hyvä aamupala!
   Sunnuntai-iltapäivään kuului vielä Moniquen mummon 96-vuotis lounas ja vähän nähtävyyksien kiertelyä ja sitten painuttiinkin jo kotiin!

   Tykkäsin Seattlesta tosi paljon ja toivon sormet ristissä että pääsisin sinne vielä pian uudestaan ja tekeen uusia juttuja!

<3lla Vilma

Pitäkää hauskaa!

Joo naurakaa vaan mun mielettömän laadukkaalle videolleni! :D (mulla oli muuten muistilappu, että muistin mitä juttelen teille!! how cool.)

<3lla Vilma

West coast customs!

   Huomenna aamulla lähetään the McFaddenin poppoolla kohti Seattlee. Saattaa tulla hermoja raastava reissu kun hengaan reilu pari tuntia takapenkillä kahden kohtuu vilkkaan nuoren neidin kanssa... Koitetaan kestää! :p Eipä tässä kummempia, musta kuuluu seuraavan kerran varmaan sunnuntai-iltana, eli teijän maanantai-aamuna! Hasta luego!

<3lla Vimpe

Ei pahalla, mut tahallaan.

   Tänään koulussa oli junioreille tarkotettu PSAT -koe. Ja on siis harjotuskoe jostain collegeen liittyvästä kokeesta. Siellä sitä väkerrettiin vähä reiska kolme tuntia jääkylmässä salissa, epämukavissa pulpettisysteemeissä. En oikeestaan edes tiedä miks mä osallistuin siihen, koska se ei vaikuta mun tulevaisuuteen mitenkään ja toiset vaihtaritkaan ei tehny sitä. Apinaa on taas koijattu!
   No heitin taas lekkeriks ja tein koko kokeen ihan läpällä! Osioita oli 5 ja kaikkiin muihin oli aikaa vastata 25minsaa paitsi vikaan osioon 30min. Aiheina oli lukeminen, kirjotus ja matikka, ja kaikki tehtävät oli monivalintakysymyksiä. Vähän lisähaastetta toi se, kun sanat oli jotain niin ufoja, että niistä ei pystyny edes arvaan mitä ne olis voinu olla joten ne kohdat sitten lottosin eli heitin munkilla. Matikkaosiossa sai käyttää jopa laskinta ja niistä suurinosa oli (tai vähintään musta tuntu siltä) kohtuu helppoja ja luultavasti meni ihan mukavasti. Tuloksia en ehkä halua kuulla, mutta jokatapauksessa saan ne käsiini vissiin joulukuun puolivälissä! Jaiks!
  
   Huomenna on ONNEKS vika koulupäivä mun osalta tällä viikolla, koska perjantaina aamulla lähetään kohti Seattlee! Monique oli luullut et meillä ei oo koulua tänä perjantaina, ja suunnitellut koko reissun Seattleen ja sitten mä tuun ja valaisen sitä et, mamma hyvä kyllä meillä vaan on koulua perjantainakin. Mut eihän se oo niin nuukaa. Toisaalta olisin halunnu perjantaina mennä kouluun, koska sillon olisin voinut osallistua spirit-viikon pukukoodiin, eli mustaan! :D Ja sillon on pepassembly ja kaikkee muuta jännää Homecomingin takia, mut ei voi mitään.

   Taa on nyt vahan janna tilanne, koska kirjotan tata loppuun koulussa CWIn tunnilla. Siksi, koska eilen illalla katoin sahkopostia tai jotain vastaavaa, niin yhtakkia mun lapparin hiiri, se flatscreen hiiri meni rikki!! Toi on niin mun tuuria... tanaan vien koneen sit korjaukseen, mutta jos se maksaa enemman ku laki sallii niin sitten ostan irtohiiren.

<3lla Vilma

A thousand miles.

   Eilen juttelin äitin, isin ja Idan kanssa Skypessä ja kun maissipellot vei yhteydet, niin jatkettiin mesessä. Isi kysykin sen kysymyksen, että onko mua vielä ahdistanu täällä olo. Muahan ei siis oo tää koko 2 kuukautta ahdistanu, vaan aika ajoin tulee pieniä puuskia! Vastasin isille kieltävästi. Iltapäivällä kuitenkin yhtäkkiä iski ihan mieletön koti-ikävä ja ekaa kertaa se kirottu fiilis, että haluan kotiin, Suomeen. Halusin kotiin niin paljon, että olo sisällä tuntu tyhjältä ja se sattu! Ajattelin vaan että se on jotain ohimenevää niinkun koti-ikävä on ollut täällä aikasemminkin. Mutta tänään aamulla heräsin ja sama paska fiilis edelleen... Voisinko ottaa ekan lennon Suomeen? Voisinko millään?
    No en hypännyt aamulla vielä Alaskan airlinesin kyytiin, vaan host-maman repsikan paikalle ja suuntana koulu. Siellä pyöri samat ajatukset päässä kotiin pääsystä ja siitä miten olis paljon kivempaa mennä nyt kotiin, koska kaikki siellä on niin tuttua ja turvallista. Olin puoli päivää naama norsunperseellä ja mikään ei kiinnostanu, ja kaiken lisäks unohdin lunchini kotiin, eli nälkäkin oli! :D Jossain vaiheessa kemian tuntia olo helpotti ja enää en niin kovasti halunnut enää lähtee kotiin. Onneks.
   Vihaan sitä tunnetta niin paljon, että ei mitään rajaa! Ihmis-ikäväkin (jaa niin mikä?? :D) on mukavampi tunne, koska sitä voi helpottaa soittamalla, laittamalla viestiä tai jotain muuta niihin ihmisiin liittyvää puuhaa. Mutta mitäpä teet sillon kun mielessä pyörii oma koti, tuttu koulu, tutut maisemat ja se vapaus liikkua itsenäisesti paikasta toiseen, muista ihmisistä riippumattomana? Milläs taiot tollasen olotilan pois? No jotenkin onnistuin sen tänään taikoon pois, mutta voin vaan lyödä vetoo, että jossain välissä se iskee vielä kolme kertaa lujempaa ja sillon on pidättelemistä ettei ms. Salminen hyppää koneeseen ja kohti Suomenmaata! Huhhuh.. halusin vaan jakaa eiliset fiilikset! Luultavasti tää on ihan normaalia, joten äiti, älä panikoi!

   Mutta jotain muutakin kerrottavaa, huomenna mulla on koulussa joku ASVAB -testi, jonka kaikki juniorit tekee. Se on jollain tasolla USAn armeijaan liittyvä, mutta sen lopputulokset kertoo että mihin ammattiin sopii ja jotain muuta vastaavaa. Keskiviikkona taas on PSAT -testi, myöskin junnut tekee sen. Se on collegeen valmistava testi ja jos saa tarpeeks hyvät tulokset (joo, ei pelkoo mun osalla!) niin pääsee joihinkin tiettyihin collegeihin. Pääasia on ehkä, että pääsen oleen tunneilta pois ja voin väsäillä läpällä vähän noita testejä! ;) 

   Kohta painun nukkuun ja aamulla taas herätys turhan aikasin, mut nauttikaa te LOMAsta!! (Oon katkera, todella katkera!!)

EDIT:    ROOSA, onko nyt parempi?? ;)

http://www.youtube.com/watch?v=JegKrRWWZfU    joo toi linkki ei näytä nyt yhtään siltä kun halusin, mut whatever!

<3lla Vimpe

Terkut tällä kertaa Sveitsistä!

       ...en tosin itse oo Sveitsissä tällä hetkellä. Kiitokset äippä kortista! :) Jostain kumman syystä posti tulee Sveitsistä kolmessa päivässä tänne Jenkkilään, kuten Suomesta kestää 1-2 viikkoa!
       Host-mama nappas postin mukaan tänään automatkalla, ja sieltä se ilosena kiikutti mulle kortin. Luin kortin ja vähän myhäilin ittekseni, en kommentoinut asiaa host-mamalle tai -siskoille millään tavalla tai sanallakaan. Tuijotin vaan autonikkunasta ulos ja olin sisäisesti onnellinen. Kahden minuutin päästä vilkasin Moniqueta ja sitten se katto mua vähän varovaisen näkösenä ja kysy: "Are you okay? Is everything fine?". Varmaan ajatteli, että voisin olla haikein mielin saatuani postia Suomesta (oikeastaan Sveitsistä), niinkuin ehkä ekalla kerralla tapahtui... Sanoin olevani kunnossa, kaikki on hyvin ja että moinen posti vaan tekee päivästä paremman ja tulee parempi fiilis! (: Sitten kerroin kortin sisällön ja Moniquekin uskaltautui olemaan rennompi, miettimättä oonko okei vaiko en. Eli tiivistettynä, on aina kiva kun siellä postin seassa on jotain pientä mullekin sieltä Atlantin oikealta puolelta!! Kiitos kiitos kiitos! (: Mäkin oon miettiny että voisin sinne päin jotakin perinteistä kirjettä väsäillä joillekin, mutta saa nähdä toteutuuko toi suunnitelma koskaan! :P
       Oltiin tänään Moniquen kanssa hemmottelemassa itteemme manikyyrissä ja pedikyyrissä, sillä välin kun tytöt oli laulu harjotuksissa. Pääsin vihdoin eroon niistä kamalista vauvanvaaleenpunasista kynsistä ja tilalla on ah niin turvalliset valkoset!
       Huomenna on mun suureks onnekseni perjantai ja on taas lähempänä niitä unelma pitkiä yöunia kun vikonloppu tulee! Huomenissa meen ehkävissiinluultavasti Moniquen ja sen kaverin kanssa johonkin Gallerian avajaisiin ja sieltä kotiin viettään leffa-iltaa. Lauantaina on luvassa perheen kolmella vanhimmalla naispuolisella henkilöllä kulmakarvojen vahaus ja sen jälkeen mama lupas viedä meijät tytöt vähän shoppaileen, ja ei hätää!! Tällä kertaa aion panostaa sinne Suomeen lähetettäviin tavaroihin! ;) We'll see how I'm gonna surprise you guys! (Ida, älä odota suuria! :'D)
      Ja päivän kohokohtana löysin mun pikkukameran!! Olin happy man, koska en halua että kukaan random heppu olis nähny sitä kuvasisältöö siinä kamerassa! :D Liian rankkaa materiaalia ulkopuolisten silmille.
      Yakima kiittää ja kuittaa! PUS! <3
PS. Tänään tuli 2 kuukautta täyteen USA elämää! WUHUU.

<3lla Vilma

Dinner-partyyy!

Kamera kadoksissa! Ida huhuu, tsekkaatko jätinkö mun pikkukameran kotiin, koska en löydä sitä mistään. Ja siks etin sitä, koska mun piti väsäillä video-postaus :D

Viikonloppu olikin sitten kiireisempää sorttia! Perjantaina menin saksalaisen vaihtarin, Lean ja sen host-siskon Tracyn kanssa kattoon Jenkkifutista. Red devils (meijän koulu) vastaan Huskies. Itse pelihän on kohtuu tylsää, ja vielä vähän tylsempää kun en satu säännöistä tietään yhtään mitään. Mutta se sosiaalinen puoli siinä hommassa on ihan hauskaa! :) Hävittiin täpärästi 13-16, Huskies on kuulemma aika kova, mut ei me pahasti hävitty! Tänään matikantunnilla kuulin, että poijjaat on käymässä vähän hitaiks, siitä johtunee viime aikaset häviöt? Mutta onneks meillä on JJ (!!) se on porukan pelastus! ;)

Perjantaina myös oli meille rantautunu mama-Monin sisko perheineen, äiti ja toisen siskon 2 lasta! Voi että mä niin tykkään noista sukulaisviikonlopuista... Muksut oli 7-14 vuotiaita ja sitä rääkymistä ja meteliä aamusta iltaan, ei pysty kykeneen ymmärtää! Lauantaina mentiin samalla köörillä Yakima Fairiin, eli se oli sellanen markkinat + tivoli meininki ja porukkaa riitti! Kävin mäkin testaan paikallisen karusellin :D Fairissä vietettiinkin about 6 tuntia ja sieltä mentiin johonkin Meksikolaiseen syömään (alkaa tulla meksikolainen ruoka pikkuhiljaa korvistakin ulos) ja vihdoin kotiin!

Sunnuntaina sukulaiset onneks lähti kotiin ja oli pitkästäaikaa mukavan rauhallista kotona! Yhen maissa Carter, nuorisovaihto asiamies, nappas mut ja Itävaltalaisen Sebun kyytiin ja mentiin tekeen omenasiideriä eli mehua jonnekin päin Yakimaa. Siellä olikin muutama tuttu naama mm. Lea, Tracy ja niitten vanhemmat. Siellä oli naposteltavaa ja mehun puristusta ja purkitusta. Reenasin myös loistavia saksankielen taitojani! :D Joo älkää liikoja odottako. Mehumestasta Carter vei mut suoraan jollekin Moniquen kaverille, siellä oli Dinner-partyt. Illan aiheena oli se, että tyypit oli käyny ostaan Farmer's marketista jotais tuotteita ja tehny niistä jonkun ruoan ja sit äänestettiin voittaja. Ruokalajeja oli miljoona tarjolla ja kaikki oli tosi hyviä! Ruoat oli lähinnä kasvis ja juustopitosia koska kaikki aineet piti tosiaan sieltä Farmer's marketista hankkia. Maha täynnä tultiin kotiin illalla ja läksyjen kimppuun! Oli muuten himohyvää omenamehua mitä tehtiin sunnuntaina, normaalisti en oikeen omppumehuista tykkää! namiskuukkeli.
Morjenttes ja terkkuja KUUMASTA Yakimasta! ;)

<3lla Vilma