Aaapuva, melkein kaks viikkoo sitten viimeks kirjotellu! Noh, ei tässä välissä mitään mullistaa oo tapahtunu, mutta tyyppien pyynnöstä koitan jotakin tänne raapustella.
Pitää oikeen kalenteri kaivaa esille, että tiedän mistä kirjotan.
Oon ollu todella ahkera Koris-sisko, eli melkein joka viikonloppu ollaan tässä joulun jälkeen käyty katteleen Spenssun joukkueen ja vanhempien poikien pelejä. Perjantaisin kotipelit ja lauantaisin vieraspelit. Molemmissa on omat hyvät puolet! Kotipeleissä pääsee kattoon myös sitä Varsity peliä (juniorit ja seniorit) ja siellä voi säkällä olla silmänruokaa ;) Ja vieraspelien jälkeen taas pääsee usein ulos syömään mikä on kivaa vaihtelua ja mä tykkään myös automatkoista! Elämän pieniä nautintoja.
Toissa perjantaina sain uuden kaverin, kun eräs paikallinen tuleva vaihtari lisäs mut facebookissa. Kjell on jollain tasolla osittain Norjalainen ja kyllähän Skandinaavit aina yhteen lyöttäytyy. Lähin sen kanssa sitten ajeleen sillon perjantai-iltana kun molemmilla oli vähän tylsä momentti, ja kyllä tylsyys sitten katos! Ajeltiin vaan ympäri Yakimaa ja kuunneltiin bad ass musiikkia ja se näytti mulle paikallisia huudeja. Not bad! Ja se oli tosiaan eka kerta kun nähtiin, mut hyvin se juttu luisti! :D
Mun kaveri Camilla (Italialainen vaihtari) on lähdössä takasin Italiaan ens viikon tiistaina, niin päätettiin parin muun vaihtarin kanssa mennä lauantaina vähän shoppaileen ja lunchille viimesen kerran porukalla. Oli hauskaa ja saatiin tutustua Camillan "sijaiseen" joka tuli Hollannista seuraavaks semesteriks meijän kouluun. Tottakai fiilikset oli vähän haikeet kun yks porukasta lähtee, mut kyllä me vielä joskus nähään! Tai ainakin sellaset oli suunnitelmat. Tänään oli sitten Camillan vika koulupäivä ja yks meijän Meksikaaneista oli tehny sen kunniaks vähän cup cakeja ja niitä mussutellesa se kemian tunti suju kivasti! Real american style to study!
Sain kuulla tossa kolmisen viikkoo sitten, että mun USA-siskoa aiotaan kosia!! Piti sitten vähän pidätellä sanomisiaan kun muut ei oikein asiasta tiennyt ennenkö sitten toissa viikonloppuna! Häät on jo tänä kesänä, joten arvaattekin varmaan millanen hää-härdelli täällä on meneillään. Ei oo päivääkään tässä kahen viikon sisään ollu etteikö oltais puhuttu jotain häihin liittyvää. Viikko sitten maanantaina ei ollu koulua, joten käytettiin tilaisuus hyväks Amy-maman kanssa ja käytiin kattomassa pari hääpaikka vaihtoehtoo. Ja päätin myös että haluan hääsuunnitelijaks!
Viime lauantaina lähettiin illan suussa Camillan läksiäisten jälkeen ajeleen Amyn kanssa mun siskon Jennyn yliopistolle. Matka kesti jonkun 3 tuntia ja perille päästyä alettiin saman tien katteleen häämekkoja netistä ja suunnitteleen koko roskaa. Seuraavana päivänä olikin iso urakka kun lähettiin ettiin sitä pukua, mutta onneks sellanen sit löytykin ekasta liikkeestä!
Nyt on kaks suurinta pulmaa ratkastu häiden osalta, eli hää mesta ja se puku. Nyt on luvassa kuvaajan hankkiminen ja sanoin eilen Tonylle, että voin tulla ruokapalkalla kuvaan koko häät, kunhan ne vaan maksaa mun lennot tänne ja takas! :D Ei ihan syntyny diiliä vielä.. Eli siis ikävä kyllä, en pääse itse häihin, koska ne on vasta elokuussa! :( Harmittaa kyllä tosi paljon, mutta ei voi muuta kun kattella sit kuvia jälkikäteen.
Toinenkin ilonaihe siinä la-su Tacoma reissussa oli.. Pääsin "taas" piipahtaan hennesillä! Voi että mä villiinnyn aina sinne päästessä! Pari paitaa ja leggarit lähti messiin. Kerrankin oli tarjolla jotain muita kuin cow-boy kuteita, thank god!
Ajomatkalla Tacomaan oli tuskin yhtään hiljasta hetkee, puhuttiin Maman kanssa kaikenmaailman asioista. Osa oli vähän pinnallisempia mut kyl niitä syvällisempiäkin juttuja mahtu mukaan. Kerroin muunmuassa mun lapsuudesta ja mun ja Idan eroista nuorempana. Teini-ikä, siitä riittää aina juttua! Ja sit tietenkin kerroin pari värikästä tarinaa lisää iskästä! hihi. Isi nyt vaan on niin hauska ja ihana! ♥ Niinkun te kaikki!
Seuraava isompi asia mitä odotan innolla on helmikuinen reissu Revelstokeen (Kanada) meijän piirin in-, out- ja reboundien kanssa! Bussimatka kestää 13 tuntia, EI PAHA. Mutta viime vuosien kokemusten mukaan järjestäjät kerto että toi matka on kaikista crazyin ja paras! Wuhu!
Ja sitten kohta onkin huhtikuu ja sitä en jaksa odottaa ollenkaan! Olis jo huhtikuu!! Mun oma Fin-family saapuu Yakimaan ja voi sitä ilon ja onnen päivää! Kun nyt vaan ei sattus mitään.. :D
Sekavampaa tekstiä saa taas hakee, mutta no can do! Nos vemós amigos y buenas noches!
♥ Vilma
tiistai 25. tammikuuta 2011
torstai 13. tammikuuta 2011
Find your love
Moi jo etukäteen mun huomisille silmäpusseille! Menin tossa vähän aika sit nukkuun, mut en saanu nukuttua koska mielessä pyöri aihe josta halusin tulla kirjottaan. Eihän siinä muu auttanu kun heittää peitto sivuun ja tulla tänne raapusteleen mietteitä.
Tänään on ollu onnellinen päivä! Mitään eriskummallista ei oo tapahtunu, mutta silti on ollu koko aika hymy naamalla ja onnellinen olo. No okei, oli mulla kampaaja! hih, jokaisen tytön ilon aihe.
Joka tapauksessa, juttelin taas tossa illan mittaan mun all-time-favourite-vaihtovuosi-tytön Jullun kanssa, ja pitkään! Juteltiin niitä näitä niinkun yleensäkin, mutta eksyttiin tänään myös sinne syvemmille vesille. Siinä paremmassa mielessä syvemmille vesille. Molemmilla oli paljon ajatuksia päässä ja niistä sitten jauhettiin.
Nyt on ollu vaan niin hyviä päiviä tässä, etenkin tänään, että alkaa nyt jo tavallaan jännittään se kotiin tulo sillon kesäkuun 22. päivä. Puhuttiin Jullun kanssa siitä, että miten se kotiintulo oikeestaan vähän pelottaakin. Ei enää tiedetä miten olla kavereitten kanssa niinkuin ennen ja mitä normaalisti tehtiinkään siellä Suomessa arkena yms. Mitä se on taas asua back in Finland?
Samaan aikaan päässä on fiiliksiä siitä, kuinka täällä on nyt just hyvä olla ja siihen ikävään on turtunu jo niin paljon, että periaatteessa ei enää oo ikävä. Miten kovasti haluiskaan nähä kaikki tutut, rakkaat ja turvalliset ihmiset. Mutta miten paljon pelottaakaan tulla takas jos asiat ei meekkään niinkun niistä on ajatellu koko tän vuoden ja kuinka kova ikävä tuleekaan tätä paikkaa? Miettikää noi kaikki asiat plus miljoona muuta päivittäistä ajatusta omaan pieneen tai vähän isompaankin päähän!
Nyt on myös se kohta tästä seikkailusta, kun on just hyvä olla. Tällä hetkelllä tuntuu ihan oikeesti, että tää on mun perhe numero 2 ja oon täällä tasavertanen perheenjäsen. Tyhjennän tiskikonetta, pesen vessaa ja sitä rataa. Kuulin myös ensimmäisenä perheen ilouutisesta, eli mun (host)isosiskon kihlautumisesta. Mutta en ehkä tuntis näin hyvää oloo jos tää paikka ei tuntuis kodilta ja jos nää ihmiset ei tuntuis perheenjäseniltä. Ja tulipa mieleen sekin, että saatan täältä lähteissä itkee vähän vielä enemmän ku mitä itkin sillon Suomesta lähdettyäni elokuun 7. päivä 2010. Koska luultavasti en hetkeen aikaan tuu näitä ihmisiä näkeen. Mua itkettää jo vähän nyt se lähtö, mutta ne kyyneleet on samalla ilon kyyneleitä kotiinpaluuta ajatellen ja surun kyyneleitä tän kaiken jättämistä!
Oon myös vähän surkutellu tossa jossain välissä sitä, kun mulla ei tosiaan täällä oo kauheesti paikallisia kavereita. Suurin syy on varmaan se, että oon vähän ujo täällä isossa maailmassa ja aina ei juttu lennä niin sutjakkaasti kun ehkä pitäis. Keksin siihenkin sitten lohduttavan teorian itteeni varten.. (:D) Eli jos en saa täältä läheisiä paikallisia kavereita, niin mun on vaan helpompi lähtee takasin kotiin kun ei oo niin paljon ihmisiä ketä tulee ikävä! Pretty good, huh? Tajusin myös se, että oon saanu täältä ainakin kaks tosi läheistä kaveria jotka on suomalaisia! Toi on mun mielestä hieno asia, koska niitä tuun ainakin näkeen vaikka joka viikko jos siltä tuntuu! Jullu ja Juulia!♥ Ja tietty monet muut. Myös kavereita ympäri maailmaa, joihin oon tutustunu meijän Rotary piirin retkien kautta, hienoja ihmisiä kaikkia!
Ei toki unohdeta niitä omia vanhoja ystäviä jotka siellä Suomessa rellestää nyt ilman mua.. Ootte tärkeitä!♥ Koskaan ei oo liikaa kavereita tai ystäviä! Pitäkää kiinni siis omistanne! Mä ainakin Suomeen laskeuduttuani kahlitsen omani käsiraudoilla omiin ranteisiini kiinni ja hukkaan avaimen! Ette pääse musta enää eroon (:
Nyt mun on pakko juosta nukkuun, kello on puoli 12 ja aamulla pitäis herätä 6.30!! Ja tiedättehän kuinka helposti herään aamusin... NOT!
Yötä mulle ja yhtä ihanaa päivää teille kun mulla oli tänään!! :)
♥lla Vilma
Tänään on ollu onnellinen päivä! Mitään eriskummallista ei oo tapahtunu, mutta silti on ollu koko aika hymy naamalla ja onnellinen olo. No okei, oli mulla kampaaja! hih, jokaisen tytön ilon aihe.
Joka tapauksessa, juttelin taas tossa illan mittaan mun all-time-favourite-vaihtovuosi-tytön Jullun kanssa, ja pitkään! Juteltiin niitä näitä niinkun yleensäkin, mutta eksyttiin tänään myös sinne syvemmille vesille. Siinä paremmassa mielessä syvemmille vesille. Molemmilla oli paljon ajatuksia päässä ja niistä sitten jauhettiin.
Nyt on ollu vaan niin hyviä päiviä tässä, etenkin tänään, että alkaa nyt jo tavallaan jännittään se kotiin tulo sillon kesäkuun 22. päivä. Puhuttiin Jullun kanssa siitä, että miten se kotiintulo oikeestaan vähän pelottaakin. Ei enää tiedetä miten olla kavereitten kanssa niinkuin ennen ja mitä normaalisti tehtiinkään siellä Suomessa arkena yms. Mitä se on taas asua back in Finland?
Samaan aikaan päässä on fiiliksiä siitä, kuinka täällä on nyt just hyvä olla ja siihen ikävään on turtunu jo niin paljon, että periaatteessa ei enää oo ikävä. Miten kovasti haluiskaan nähä kaikki tutut, rakkaat ja turvalliset ihmiset. Mutta miten paljon pelottaakaan tulla takas jos asiat ei meekkään niinkun niistä on ajatellu koko tän vuoden ja kuinka kova ikävä tuleekaan tätä paikkaa? Miettikää noi kaikki asiat plus miljoona muuta päivittäistä ajatusta omaan pieneen tai vähän isompaankin päähän!
Nyt on myös se kohta tästä seikkailusta, kun on just hyvä olla. Tällä hetkelllä tuntuu ihan oikeesti, että tää on mun perhe numero 2 ja oon täällä tasavertanen perheenjäsen. Tyhjennän tiskikonetta, pesen vessaa ja sitä rataa. Kuulin myös ensimmäisenä perheen ilouutisesta, eli mun (host)isosiskon kihlautumisesta. Mutta en ehkä tuntis näin hyvää oloo jos tää paikka ei tuntuis kodilta ja jos nää ihmiset ei tuntuis perheenjäseniltä. Ja tulipa mieleen sekin, että saatan täältä lähteissä itkee vähän vielä enemmän ku mitä itkin sillon Suomesta lähdettyäni elokuun 7. päivä 2010. Koska luultavasti en hetkeen aikaan tuu näitä ihmisiä näkeen. Mua itkettää jo vähän nyt se lähtö, mutta ne kyyneleet on samalla ilon kyyneleitä kotiinpaluuta ajatellen ja surun kyyneleitä tän kaiken jättämistä!
Oon myös vähän surkutellu tossa jossain välissä sitä, kun mulla ei tosiaan täällä oo kauheesti paikallisia kavereita. Suurin syy on varmaan se, että oon vähän ujo täällä isossa maailmassa ja aina ei juttu lennä niin sutjakkaasti kun ehkä pitäis. Keksin siihenkin sitten lohduttavan teorian itteeni varten.. (:D) Eli jos en saa täältä läheisiä paikallisia kavereita, niin mun on vaan helpompi lähtee takasin kotiin kun ei oo niin paljon ihmisiä ketä tulee ikävä! Pretty good, huh? Tajusin myös se, että oon saanu täältä ainakin kaks tosi läheistä kaveria jotka on suomalaisia! Toi on mun mielestä hieno asia, koska niitä tuun ainakin näkeen vaikka joka viikko jos siltä tuntuu! Jullu ja Juulia!♥ Ja tietty monet muut. Myös kavereita ympäri maailmaa, joihin oon tutustunu meijän Rotary piirin retkien kautta, hienoja ihmisiä kaikkia!
Ei toki unohdeta niitä omia vanhoja ystäviä jotka siellä Suomessa rellestää nyt ilman mua.. Ootte tärkeitä!♥ Koskaan ei oo liikaa kavereita tai ystäviä! Pitäkää kiinni siis omistanne! Mä ainakin Suomeen laskeuduttuani kahlitsen omani käsiraudoilla omiin ranteisiini kiinni ja hukkaan avaimen! Ette pääse musta enää eroon (:
Nyt mun on pakko juosta nukkuun, kello on puoli 12 ja aamulla pitäis herätä 6.30!! Ja tiedättehän kuinka helposti herään aamusin... NOT!
Yötä mulle ja yhtä ihanaa päivää teille kun mulla oli tänään!! :)
♥lla Vilma
keskiviikko 5. tammikuuta 2011
Happy New Year!
...vähän myöhään, mut parempi sekin ku ei ollenkaan!
Uudenvuoden aattona lähettiin aamusta, heti kohta helvetin aikasin lasketteleen ja juman skega kun siellä oli kylmä! Mut niin uutenavuotena kuuluukin!
Uudenvuoden aattona lähettiin aamusta, heti kohta helvetin aikasin lasketteleen ja juman skega kun siellä oli kylmä! Mut niin uutenavuotena kuuluukin!
Illalla luvassa oli hengausta veljen tyttöystävän talossa nuoriso porukalla. Meitä oli siellä yhteensä ehkä 15 henkee ja hauskaa oli! Homma poikkes kuitenkin aika reilusti siitä, miten oon tottunu uutta vuotta juhliin Suomessa, mutta mitä muuta voi olettakaan? Oonhan toisella puolella maailmaa.. Pelattiin xboxin jotakin ihme peliä, syötiin paljon Jenkki-herkkuja (nomnom), juteltiin, tavattiin uusia naamoja ja tietenkin katottiin New Yorkin uudenvuoden laskentaa tms? Siinä sen illan kulku aika pitkälti oli ja mukava hengata saman ikästen kanssa!
Siinä oli koko illan kuva saldo, eli nihkeesti tuli räpsittyä, mutta näillä mennään.
Jollain tasolla tosi outoo sanoo 2011, mutta luulis siihenkin tottuvan! Toivottavasti tulee paljon uusia kujeita ja kokemuksia!
Sen verran voin ainakin kertoo, et huomenna teen jotakin uutta ja tapaan uusia ihmisiä, jotka liittyy vähä sinne pohjoisempaan Eurooppaan! ;) Saas nähä mitä ilta tuo tullessaan (ainakin vanhoja ihmisiä)!
Loppuun vielä, että 2010 oli tähän astisista, ehkä mun koko elämän erilaisin vuosi, oli paljon muutoksia ja uusia juttuja. Ja voin sanoo että tähän astisista myös ehkä paras vuosi ja vielä speciaalina paras kesä on ollu tähän asti kesä 2010!! Tänä vuonna vedetään siis vielä paremmaks!
<3lla Vimpe
Tilaa:
Blogitekstit (Atom)