"Isona mä haluan olla Oprah!!"

Aaapuva, melkein kaks viikkoo sitten viimeks kirjotellu! Noh, ei tässä välissä mitään mullistaa oo tapahtunu, mutta tyyppien pyynnöstä koitan jotakin tänne raapustella.
Pitää oikeen kalenteri kaivaa esille, että tiedän mistä kirjotan.

Oon ollu todella ahkera Koris-sisko, eli melkein joka viikonloppu ollaan tässä joulun jälkeen käyty katteleen Spenssun joukkueen ja vanhempien poikien pelejä. Perjantaisin kotipelit ja lauantaisin vieraspelit. Molemmissa on omat hyvät puolet! Kotipeleissä pääsee kattoon myös sitä Varsity peliä (juniorit ja seniorit) ja siellä voi säkällä olla silmänruokaa ;) Ja vieraspelien jälkeen taas pääsee usein ulos syömään mikä on kivaa vaihtelua ja mä tykkään myös automatkoista! Elämän pieniä nautintoja.

Toissa perjantaina sain uuden kaverin, kun eräs paikallinen tuleva vaihtari lisäs mut facebookissa. Kjell on jollain tasolla osittain Norjalainen ja kyllähän Skandinaavit aina yhteen lyöttäytyy. Lähin sen kanssa sitten ajeleen sillon perjantai-iltana kun molemmilla oli vähän tylsä momentti, ja kyllä tylsyys sitten katos! Ajeltiin vaan ympäri Yakimaa ja kuunneltiin bad ass musiikkia ja se näytti mulle paikallisia huudeja. Not bad! Ja se oli tosiaan eka kerta kun nähtiin, mut hyvin se juttu luisti! :D

Mun kaveri Camilla (Italialainen vaihtari) on lähdössä takasin Italiaan ens viikon tiistaina, niin päätettiin parin muun vaihtarin kanssa mennä lauantaina vähän shoppaileen ja lunchille viimesen kerran porukalla. Oli hauskaa ja saatiin tutustua Camillan "sijaiseen" joka tuli Hollannista seuraavaks semesteriks meijän kouluun. Tottakai fiilikset oli vähän haikeet kun yks porukasta lähtee, mut kyllä me vielä joskus nähään! Tai ainakin sellaset oli suunnitelmat. Tänään oli sitten Camillan vika koulupäivä ja yks meijän Meksikaaneista oli tehny sen kunniaks vähän cup cakeja ja niitä mussutellesa se kemian tunti suju kivasti! Real american style to study!

Sain kuulla tossa kolmisen viikkoo sitten, että mun USA-siskoa aiotaan kosia!! Piti sitten vähän pidätellä sanomisiaan kun muut ei oikein asiasta tiennyt ennenkö sitten toissa viikonloppuna! Häät on jo tänä kesänä, joten arvaattekin varmaan millanen hää-härdelli täällä on meneillään. Ei oo päivääkään tässä kahen viikon sisään ollu etteikö oltais puhuttu jotain häihin liittyvää. Viikko sitten maanantaina ei ollu koulua, joten käytettiin tilaisuus hyväks Amy-maman kanssa ja käytiin kattomassa pari hääpaikka vaihtoehtoo. Ja päätin myös että haluan hääsuunnitelijaks!
Viime lauantaina lähettiin illan suussa Camillan läksiäisten jälkeen ajeleen Amyn kanssa mun siskon Jennyn yliopistolle. Matka kesti jonkun 3 tuntia ja perille päästyä alettiin saman tien katteleen häämekkoja netistä ja suunnitteleen koko roskaa. Seuraavana päivänä olikin iso urakka kun lähettiin ettiin sitä pukua, mutta onneks sellanen sit löytykin ekasta liikkeestä!
Nyt on kaks suurinta pulmaa ratkastu häiden osalta, eli hää mesta ja se puku. Nyt on luvassa kuvaajan hankkiminen ja sanoin eilen Tonylle, että voin tulla ruokapalkalla kuvaan koko häät, kunhan ne vaan maksaa mun lennot tänne ja takas! :D Ei ihan syntyny diiliä vielä.. Eli siis ikävä kyllä, en pääse itse häihin, koska ne on vasta elokuussa! :( Harmittaa kyllä tosi paljon, mutta ei voi muuta kun kattella sit kuvia jälkikäteen.

Toinenkin ilonaihe siinä la-su Tacoma reissussa oli.. Pääsin "taas" piipahtaan hennesillä! Voi että mä villiinnyn aina sinne päästessä! Pari paitaa ja leggarit lähti messiin. Kerrankin oli tarjolla jotain muita kuin cow-boy kuteita, thank god!

Ajomatkalla Tacomaan oli tuskin yhtään hiljasta hetkee, puhuttiin Maman kanssa kaikenmaailman asioista. Osa oli vähän pinnallisempia mut kyl niitä syvällisempiäkin juttuja mahtu mukaan. Kerroin muunmuassa mun lapsuudesta ja mun ja Idan eroista nuorempana. Teini-ikä, siitä riittää aina juttua! Ja sit tietenkin kerroin pari värikästä tarinaa lisää iskästä! hihi. Isi nyt vaan on niin hauska ja ihana! ♥ Niinkun te kaikki!

Seuraava isompi asia mitä odotan innolla on helmikuinen reissu Revelstokeen (Kanada) meijän piirin in-, out- ja reboundien kanssa! Bussimatka kestää 13 tuntia, EI PAHA. Mutta viime vuosien kokemusten mukaan järjestäjät kerto että toi matka on kaikista crazyin ja paras! Wuhu!

Ja sitten kohta onkin huhtikuu ja sitä en jaksa odottaa ollenkaan! Olis jo huhtikuu!! Mun oma Fin-family saapuu Yakimaan ja voi sitä ilon ja onnen päivää! Kun nyt vaan ei sattus mitään.. :D

Sekavampaa tekstiä saa taas hakee, mutta no can do! Nos vemós amigos y buenas noches!

♥ Vilma