Find your love

Moi jo etukäteen mun huomisille silmäpusseille! Menin tossa vähän aika sit nukkuun, mut en saanu nukuttua koska mielessä pyöri aihe josta halusin tulla kirjottaan. Eihän siinä muu auttanu kun heittää peitto sivuun ja tulla tänne raapusteleen mietteitä.

Tänään on ollu onnellinen päivä! Mitään eriskummallista ei oo tapahtunu, mutta silti on ollu koko aika hymy naamalla ja onnellinen olo. No okei, oli mulla kampaaja! hih, jokaisen tytön ilon aihe.

Joka tapauksessa, juttelin taas tossa illan mittaan mun all-time-favourite-vaihtovuosi-tytön Jullun kanssa, ja pitkään! Juteltiin niitä näitä niinkun yleensäkin, mutta eksyttiin tänään myös sinne syvemmille vesille. Siinä paremmassa mielessä syvemmille vesille. Molemmilla oli paljon ajatuksia päässä ja niistä sitten jauhettiin.

Nyt on ollu vaan niin hyviä päiviä tässä, etenkin tänään, että alkaa nyt jo tavallaan jännittään se kotiin tulo sillon kesäkuun 22. päivä. Puhuttiin Jullun kanssa siitä, että miten se kotiintulo oikeestaan vähän pelottaakin. Ei enää tiedetä miten olla kavereitten kanssa niinkuin ennen ja mitä normaalisti tehtiinkään siellä Suomessa arkena yms. Mitä se on taas asua back in Finland?

Samaan aikaan päässä on fiiliksiä siitä, kuinka täällä on nyt just hyvä olla ja siihen ikävään on turtunu jo niin paljon, että periaatteessa ei enää oo ikävä. Miten kovasti haluiskaan nähä kaikki tutut, rakkaat ja turvalliset ihmiset. Mutta miten paljon pelottaakaan tulla takas jos asiat ei meekkään niinkun niistä on ajatellu koko tän vuoden ja kuinka kova ikävä tuleekaan tätä paikkaa? Miettikää noi kaikki asiat plus miljoona muuta päivittäistä ajatusta omaan pieneen tai vähän isompaankin päähän!

Nyt on myös se kohta tästä seikkailusta, kun on just hyvä olla. Tällä hetkelllä tuntuu ihan oikeesti, että tää on mun perhe numero 2 ja oon täällä tasavertanen perheenjäsen. Tyhjennän tiskikonetta, pesen vessaa ja sitä rataa. Kuulin myös ensimmäisenä perheen ilouutisesta, eli mun (host)isosiskon kihlautumisesta. Mutta en ehkä tuntis näin hyvää oloo jos tää paikka ei tuntuis kodilta ja jos nää ihmiset ei tuntuis perheenjäseniltä. Ja tulipa mieleen sekin, että saatan täältä lähteissä itkee vähän vielä enemmän ku mitä itkin sillon Suomesta lähdettyäni elokuun 7. päivä 2010. Koska luultavasti en hetkeen aikaan tuu näitä ihmisiä näkeen. Mua itkettää jo vähän nyt se lähtö, mutta ne kyyneleet on samalla ilon kyyneleitä kotiinpaluuta ajatellen ja surun kyyneleitä tän kaiken jättämistä!

Oon myös vähän surkutellu tossa jossain välissä sitä, kun mulla ei tosiaan täällä oo kauheesti paikallisia kavereita. Suurin syy on varmaan se, että oon vähän ujo täällä isossa maailmassa ja aina ei juttu lennä niin sutjakkaasti kun ehkä pitäis. Keksin siihenkin sitten lohduttavan teorian itteeni varten.. (:D) Eli jos en saa täältä läheisiä paikallisia kavereita, niin mun on vaan helpompi lähtee takasin kotiin kun ei oo niin paljon ihmisiä ketä tulee ikävä! Pretty good, huh? Tajusin myös se, että oon saanu täältä ainakin kaks tosi läheistä kaveria jotka on suomalaisia! Toi on mun mielestä hieno asia, koska niitä tuun ainakin näkeen vaikka joka viikko jos siltä tuntuu! Jullu ja Juulia!♥  Ja tietty monet muut. Myös kavereita ympäri maailmaa, joihin oon tutustunu meijän Rotary piirin retkien kautta, hienoja ihmisiä kaikkia!
Ei toki unohdeta niitä omia vanhoja ystäviä jotka siellä Suomessa rellestää nyt ilman mua.. Ootte tärkeitä!♥ Koskaan ei oo liikaa kavereita tai ystäviä! Pitäkää kiinni siis omistanne! Mä ainakin Suomeen laskeuduttuani kahlitsen omani käsiraudoilla omiin ranteisiini kiinni ja hukkaan avaimen! Ette pääse musta enää eroon (:

Nyt mun on pakko juosta nukkuun, kello on puoli 12 ja aamulla pitäis herätä 6.30!! Ja tiedättehän kuinka helposti herään aamusin... NOT!

Yötä mulle ja yhtä ihanaa päivää teille kun mulla oli tänään!! :)

♥lla Vilma