Sitä sun tätä, enimmäkseen sitä.

Moi taas vähään aikaan!

Hommat menee täällä ihan hyvin, ainakin suurimmaks osaks.. Nyt on viimesen puolentoista viikon aikana alkanu ikävä painaan enemmän tai vähemmän. Se on yks niistä vähemmän kivoista jutuista, mitä täällä kokee. Se ei oo toki jatkuvaa tai ym, niinkun host-mama luuli, vaan se tulee yleensä iltasin ja jostain niinkin hassuista jutuista, kuten Greyn Anatomia ja vastaavan asiat... Ja se vaan pahentaa asiaa kun iskee pieni ikävänpoikanen ja alkaa sen jälkeen ajatteleen jotain asioita mitkä liittyy kotiin ja Suomeen, kuten tuleva isänpäivä, kaverit, perus hauskat jutut mitä on suomessa tottunu tekeen ja vastaavat. HUOH! Ja niinä hetkinä miettii vaan koko aika kuinka paljon tätä matkaa on vielä edessä ja näkee kaiken tulevan olevan ihan tylsää ja ei varmastikaan mitään sen arvosta, että haluais jäädä. Mutta paras juttu noissa ikäväkohtauksissa on se, että tajuaa kuinka tärkeitä kaikki ihmiset siellä Suomessa ootte ja että noi hetket menee (ainakin vielä) kohtuu nopeesti ohi! Nyt on jenkkielämää melkein 7viikkoo takana ja kohtuu monta edessä.

No jotain hyvääkin sentään. Kävin taas tänään laitattamassa kynnet ja valitsin perus valkosen sijaan PINKIT!! mutta vähän petyin, koska pinkin alueen ja koko kynnen päälle laitetaan akryylimassaa ja se sit vaalensi sitä pinkin sävyä ja nyt se on sellanen "söpö" vauvan vaaleenpunanen, noh näillä mennään kuitenkin väh. 2 viikkoo.

Koulussa kemian tunneilla istun samassa pöydässä meksikaanien ja italialaisen vaihtarin kanssa. Meksikaanit innostu eilen kyseleen suomalaisia kirosanoja, ja tottakai mä sit opetin niille ja ne oli enemmän kun innoissaan siitä! :D Opetin perisuomalaisen perkeleen ja sit ne halus tietää mitä meinaa What an bitch meinaa suomeks niin sanoin: Mikä ämmä! Kaiken ne kirjotti muistiin ja reenaili ja kyseli lausumista. Tänään sit kun menin kemianluokkaan niin ekana ne huutaa siellä luokassa PERKELE, MIKÄ ÄMMÄ! Opettaja katto vähän kummissaan, mut ei sille sen enempää kerrottu kun että se on suomee:D Kyseiset meksikaanit on niin hupaisia, ettei mitään rajaa!!

Vihdoin on sellanen viikonloppu, ettei oo mitään tiedossa tai suunniteltu niin pääsee nukkuun näitä univelkoja pois ja soitteleen suomeen! :) Joten kuuluillaan!

<3lla Vilma