Suitcases and teardrops

Eilen olin vaan kotona ja hengailin. Oon ottanu kaikki viimesetkin rippeet irti täällä asumisesta, koska kohta on edessä muutto seuraavaan perheeseen. Keskiviikkona illalla menojen jälkeen muutan Kleinin perheeseen.
Tää kolme kuukautta täällä McFaddeneillä on kyllä menny yhessä hujauksessa. Muistan sen päivän ihan selkeesti kun ne tuli hakeen mua Jimin ja Vickin luota ja sillon muutin tänne. Tää on vaan eri juttu tällä kertaa, koska viimeks asuin Blackeillä vaan 3 viikkoo.

Täällä asuessa on tullu jo perheenjäseneks, tottunu talon tapoihin, on muodostunu rutiineja ja tietenkin tutustunu ihanaan perheeseen! Mulla on täällä nyt mun perhe numero 2. On aika haikeeta meittiä, että tää oli tässä. Tietenkin tullaan vielä monet kerrat näkeen toisiamme ja tuun hengaileen näitten kanssa tänne, mutta ei se ole sama asia kun täällä asuminen.

Tällä hetkellä tuntuu siltä, kun mut vaan pakotettais lähteen pois kotoo ja mut laitettais asuun johonkin random perheeseen, koska nyt on vaan pakko muuttaa!

Alkuun ajattelin, että se on hienoo kun on monta perhettä, niin näkee erikulmasta asioita ja saa enemmän ja erilaisia kokemukisia, mutta tässä tilanteessa noikaan pointit ei tee mieltä paremmaks. Veikkaan kuitenkin vahvasti, että kun oon päässyt muuttaan ja oon asettunu aloilleni seuraavaan perheeseen, niin mieli on taas parempi ja odotan innolla uusia juttuja.




Tollaselta mun huoneessa nyt näyttää, kauheen autiota ja tyhjää!

  Alotin pakkaamisen kunnolla tänään ja siinä vaiheessa kun olin saanu molemmat matkalaukut tuskalla ja työllä kiinni, niin huomasin, että mulla on vielä kolmasosa mun vaatteista pyykkikorissa. Hupsis. No laukkuja en enään avaa, koska niitä on lähes mahdoton saada kiinni. Mun onneks mä en ollu pakannu mun urheilukassia matkalaukkuun, niin saan loput tavarat sinne ja jos ei sekään riitä, niin kunnon vanha muovipussi on aina kaveri.

Seuraava postaus tuleekin jo sitten uudesta osotteesta ja varmaan alotetaan uuden huoneen/talon esittelyllä, kattellaan!

<3lla Vilma