Feeling like a little baby..

Taas näitä päiviä kun ärsyttää ja vituttaa joka ikinen asia mikä tapahtuu.. Joululomakin ärsyttää. Suurimpana syynä on kai taas se kun miettii, että mitä siellä pienessä mielessä kävi kun päätin lähtee vaihto-oppilaaks. Ja toinen syy on varmasti Rotarit ja ne kaikki maailman säännöt mitä ne latelee.

Lähetin eilen mun paikallisen klubin vaihtoasiamiehelle meiliä ja kysyin, josko saisin luvan matkustaa Coloradoon moikkaamaan toista Suomalaista Rotary-vaihtaria. Ja jopa ensimmäinen host-isäni kertoi, että ennenkin on tehty poikkeuksia ja oppilaat on matkustellu yksin moikkaamaan toista vaihtari-kaveriaan. Vastauksena oli tiukka EI. Ja vastus tuli vieläpä kahdelta eri klubin jäseneltä. Ihan kun en kerrasta älyäis.

Olo on aika pitkälti muutenkin kuin 8-vuotiaalla pikkulapsella. Kaikki asiat kielletään ja samalla sanotaan että koittakaa kokea vaihtovuotenne aikana niin paljon kuin mahdollista! Eikös tänne tultu näkemään maailmaa ja kokemaan erilaisia kokemuksia ja juttuja? Niin mä ainakin luulin. Ja arpaonnikin on taas kerran suosinu mua niinkin hyvillä host-perheillä että kukaan ei varmastikaan vie mua metriäkään Yakiman kaupungin rajojen ulkopuolelle. Muita viedään Havajille tai muihin USAn nähtävyyksiin ja kaikkea kivaa. Mutta onhan tää ihan kiva viettää kokemusrikas vuosi täällä hikisessä maalaisjuntti Yakimassa. Ja kun yrittää edes ite itteensä viihdyttää ja keksiä tekemistä ja hankkia uusia kokemuksia niin tottakai ne kielletään!

Nekin ajatukset pyörii aika ajoin mielessä, että miksi ihmeessä en voinu taas odottaa paria vuotta ja käydä lukioo eka loppuun. Sen jälkeen lähtee vaikka Au Pairiksi, niin olis edes vähän enemmän vapauksia ja voisi jopa sitä uutta kotimaataan kokea ja matkustella siellä.

No onneks sentään voin vielä soitella Jullun kaa (<3), vaikka en sinne Coloradoon pääsekään moikkaan ihan kasvotusten! Sitä päivää odotellessa kun ne ilonpilaajat kieltää senkin!

Kiitos ja näkemiin!

Vilma